Vangitut mielet ja vapautuminen

Meidän on täällä länsimaissa helppo ajatella olevamme kehityksen huipulla. Elämmehän pitkään, meillä on paljon omaisuutta, taloudellista hyvinvointia ja teknistä osaamista. Huippuyliopistot tuottavat huippututkimuksia ja kaikki toimii jotakuinkin paremmin kuin missään muualla koskaan. On lottovoitto syntyä Suomeen ja aivan käy sääliksi niitä kaikkia kurjia köyhiä jotka muodostavat huomattavan osan maapallon muusta väestöstä. Me olemme länsimaissa kaiken lisäksi vielä historiankin voittajia. Me myös tiedämme. Meidän materialistinen ja rationaalinen tieteisusko on selvittänyt lähes kaiken olennaisen kaikesta. Harhaopit, taikausko ja muu huuhaa on syrjäytetty lähes kokonaan. Niin täysin että harva niistä jaksaa edes kiinnostua. Joten, voimme kaikki nyt vain jatkaa elämiämme maailmanhistorian utopiassa onnellisina katsoen kissavideoita ja syöden geenimanipuloituja vihanneksia ja tehotuotettua naudanlihaa. Nehän ovat myös osa sitä ”lottovoittoa” jonka jokainen meistä saa syntyessään! Ja jos masentaa, niin sitä vartenhan on mittava määrä lääketeollisuuden tuotteita. Nappia ja pilleriä vaan naamaan niin johan alkaa hymyilyttää!

Niin, edistysusko ja ylpeys...Se on helppo ansa jokaiselle täällä elävälle ihmiselle. On totta että länsimaat ovat olleet vuosisatoja jossain mielessä maailman huipulla. Meillä on ollut suurimmat armeijat, isoimmat aseet, eniten rahaa ja tehokkaimmat keinot tuottaa kulutustavaraa. Jossain vaiheessa 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa länsimaissa myös päätettiin valistusfilosofian myötä että olemme myös tietojemme ja ideologioidemme suhteen maailman parhaita. Emme enää tarvinneet uskontoakaan, onhan meillä materialistinen tiede joka tämän narratiivin mukaan selittää kaiken lopullisesti. Länsimaissa alettiin päättää kaikkien maailman ihmisten puolesta että mikä on virheellistä taikauskoa ja mikä taas faktaa. Katsottiin että maailma koostuu pienistä hiukkasista ja tietyt luonnonlait määrittävät kaikki tapahtumat. Ihmisestä ja luonnosta tuli hienostuneita koneita vailla tarkoitusta ja mieltä. Kaikki mikä ei sopinut tuohon näkemykseen, tuomittiin huuhaaksi ja valheiksi. Ei väliä vaikka jollakin ajatuksella ja näkemyksellä olisi tuhansia todistajia ja vaikka tuhannet kokivat sen oikeaksi. Se oli silti väärää tietoa ja petosta!

Kapitalistinen ajattelu tuottavuudesta alkoi 1800-luvulla koskea myös kaikkia muita ihmiselämän osa-alueita. Järkeväksi toiminnaksi katsottiin kaikki sellainen joka jollain tapaa ”tuotti” jotain materiaalista hyvää. Muu toiminta ja ajattelu oli turhanaikaista. Filosofiastakin tuli yhä pragmaattisempaa ja niitä jotka yhä pohtivat asioita jotka eivät sopineet kapitalismin logiikkaan ja tuottavuuden ajatuksiin, alettiin pitää typeryksinä ja harhaisina. Katsottiin että ihmisen ei tulisi pohtia elämänsä tarkoitusta, maailman luonnetta, sielua tai pyhyyttä; sellainen ajattelu ei nimittäin tuottanut koskaan mitään ja oli ”turhaa”. Se ei ollut edistyksellistä toimintaa, vaan harhaista ”metafysiikkaa” joka kuului historiaan.

1900-luvun alussa asiat kuitenkin muuttuivat. Kaksi maailmansotaa ja holokausti osoitti että tehokas, tehokkuuden nimeen vannova teollinen yhteiskunta saattoi synnyttää hirviömäisyyksiä ja tuhoa. Yhteiskunta vaikutti jollain tapaa unohtaneen ihmisarvon tavoitellessaan yhä suurempia mittasuhteita, tehokkuutta ja teknistä edistymistä. Vastareaktio alkoi näkyä nimenomaan ajan taiteessa; dadaismin ja surrealismin sekä jazzin kaltaiset taiteen muodot haastoivat tieteellisen ja materialistisen yhteiskunnan tehokkuuteen perustuvat arvot. Ja 2. maailmansodan jälkeen asiat mullistuivat entisestään. Kapitalistisessa yhteiskunnassa syntyi kokonainen vasta- ja vaihtoehtokulttuurien aalto joka koki huippunsa 1960-luvulla rock-musiikin, psykedelian ja hippiliikkeen muodossa. Suuret ihmisjoukot alkoivat kyseenalaistaa materialistisen ajattelun ja konformistisen järjen sekä kapitalismin hyveet. Ihmiset alkoivat pohtia jälleen niitä kysymyksiä jotka teollisessa ja kehittyneessä yhteiskunnassa ovat lähes tabuja; tietoisuutta, intuitiivisuutta, paranormaalia ja transsendenttia. Vaikutteita otettiin etenkin Idän filosofioista ja uskontojen mystiikasta. Kenties elämässä olikin jotain muuta kuin tuottava työ ja materiaalisen hyvinvoinnin edistäminen?

Mutta nyt elämme taas aikakautta jolloin kapitalismin ihanteet, materialismi ja tieteisusko ovat vallalla. Kulttuurimme keskeinen sanoma vaikuttaa taas olevan tuottavuuden lisääminen. Työstä on tullut itseisarvo ja jokaisen kunnon ihmisen on käytettävä aikansa ahkeraan puurtamiseen joka tuottaa rahaa. Sillä mitä työ tuottaa, ei ole väliä. Valtavirran ajattelijat, filosofit ja tieteentekijät ovat sitä mieltä että ihminen on biologinen kone jonka ainoa todistettavissa oleva tehtävä on tarpeidensa tyydyttäminen. Normaalina pidetään ihmistä joka käyttää päivänsä tehden epämukaava työtä ja vapaa-aikansa viihteen, urheilun, päihteiden ja seksin parissa. Mutta kaikki sellainen toiminta joka jollain tapaa haittaa yksilön tuottavuutta, on pahasta ja tulee estää. Ihmisiä jotka eivät tee töitä jatkuvasti, pidetään laiskoina ja huonoina. Ja jos ajattelee liian poikkeavasti, voi saada mielenterveysdiagnoosin ja lääkkeet jotka palauttavat ”maan päälle” ja ”terveeseen” elämään. Ihmistä joka käyttää päivänsä filosofointiin, taiteeseen tai tajuntansa laajentamiseen, pidetään vähintäänkin outona ja poikkeavana. Usein erilaisista elämäntavoista seuraakin syrjäytyminen ja putoaminen yhteiskunnan ulkopuolelle.

Omasta mielestäni moderni yhteiskunta rajoittaa etenkin ihmisen tietoisuutta. Ihmisen ajattelulle pyritään jatkuvasti luomaan rajoja ja sääntöjä. Koulusta lähtien ihmiselle opetetaan ajattelemisen sääntöjä. Tavoitteena on luoda täysin materialistinen ja ”rationaalinen” ihminen joka sopeutuu hyvin yhteiskuntaan ja sen vaatimuksiin. Todellisesti vapaa ajattelu pyritään estämään. Meille opetetaan se millaisina saamme itseämme pitää. Meidän on oppien mukaan pidettävä itseämme egoistisina yksilöinä joiden tärkein tarve on oman hyvinvoinnin lisääminen yhteiskunnan hyväksymin keinoin. Samaan aikaan meille väitetään että olemme täysin vapaita ja että länsimaissa, toisin kuin muualla, ihmisen ajattelua ja mielipiteitä ei rajoiteta.

Kuten jo aiemmin mainitsin, on kulttuurissamme vahvat säännöt ajattelulle. On olemassa tiede ja tiedemiehet jotka tietävät totuuden asioista. Heidän tietämänsä totuus on niin vahva että omalla kokemuksellasi ei ole väliä. Tiede tietää aina kaiken kaikesta paremmin kuin sinä itse. Omilla kokemuksilla ei ole oikeastaan mitään arvoa mikäli ne eivät sovi tieteen ja materialismin määrittämien rajojen sisäpuolelle. Joskus jopa rajat ylittäviä kokemuksia pidetään vaarallisina harhoina ja mielenterveysongelmina. Tällä tavoin on ”kielletty” lukuisia erilaisia ajattelutapoja ja asioita. Ne eivät sovi tieteen nykyiseen paradigmaan, sen vuoksi ne ovat huonoja ja pahoja. Tai ne ovat oikeastaan syntiä. Syntiä jonka tekijän tulee polvistua ”oikean” tiedon alttarille ja katua sekä tehdä parannus. Ei ole mikään ihme jos tälläisessä maailmassa ihminen kokee arvottomuutta ja avuttomuutta. On selvää jos lapsesta asti ihmisen oman kokemuksen arvoa vähätellään, kokee hän itsensä huonoksi. Koska loppujen lopuksi ihmisellä ei ole kuin oma kokemuksensa!

Nykyistä tieteen valtavirran paradigmaa pidetään erehtymättömänä. Näin tapahtuu siitä huolimatta että paradigmat ovat vaihdelleet historian saatossa useita kertoja! Aina on tullut uusia mullistuksia, uusia havaintoja ja tietoa joka on murtanut vanhat mallit. Tosin jostain syystä nyt on vallalla ajatusmalli jonka mukaan (lähes) kaikki tieto on jo hankittu ja valmista. Tämä asenne tappaa ajattelun ja estää sen. Järjenkäyttöä ei suunnata enää uusien horisonttien saavuttamiseen, vaan ainoastaan vanhojen rajojen ylläpitoon ja puolustamiseen.

Yhteiskunnallisissa asioissa järkeä ja ajattelukykyä ei saa käyttää liian vallankumoukselliseen toimintaan. On tuettava markkinataloutta ja vahvistettava sitä. Ajattelu ja äly tulee suunnata esimerkiksi pohdintoihin siitä että miten tuotantoa voidaan tehostaa ja lisätä talouskasvua. Tämä tie vie kohti globaaleja ympäristökatastrofeja jotka uhkaavat hävittää lähes kaiken elollisen. Edistysusko on johtamassa globaaliin itsetuhoon, koska sen pääasiallinen tavoite on tuottavuuden lisääminen. Ympäristön säilyttäminen ja elollisen kunnioittaminen ei sisälly siihen uskoon ja ideologiaan.

Ollaksemme aidosti vapaita ja saavuttaaksemme tasapainon planeetan kanssa meidän on avattava mielemme uudestaan. Ajattelun rajoja on laajennettava. Meidän tulee myöntää että emme tiedäkään kaikkea ja että kulttuurimme on ajautunut jälleen kerran ahdasmielisyyteen. Jotta voisimme olla täysiä yksilöitä, on meidän opittava arvostamaan omia kokemuksiamme. Mikään ei ole yhtä tärkeää. Itse on sama kuin kokemus. Jos haluaa olla vapaa, ei tule antaa jollekin toiselle valtaa määritellä sitä. Jos annat jonkun toisen ihmisen määritellä maailmasi puolestasi, alistut hänen valtaansa. Silloin alistut hyväksymään oikeaksi jonkun toisen ihmisen kokemuksen. On tärkeää että ymmärtää tämän. Oikeaa tietoa saa selville vain jos itse löytää sen.  Ja sille ei ole rajoja. Kenelläkään ei ole oikeutta määritellä mikä on sinulle oikea kokemus ja tie. Ei tiedemiehillä, poliitikoilla, filosofeilla tai guruilla ole sitä oikeutta. Oikeus on vain sinulla itselläsi. Vain sinä voit määritellä maailmasi. Sinä olet ainoa joka voi määritellä oikean ja väärän, hyvän ja pahan.  Vapauta mielesi, vapauta itsesi!