Älä unohda!

Muisti on monessa mielessä se joka määrittää meitä. Luomme itsestämme kuvan itsellemme ja muille nimenomaan muistojen kautta. Ihminen ei voi erottaa itseään kokemastaan elämästä ja tapahtumista. Ne muokkaavat aina jollain tavalla persoonaa. Muistaminen on ainoa tapa oppia. Ja dementiasta kärsivistä ihmisistä voimme nähdä mitä tapahtuu kuin muisti rapaantuu ja heikkenee ratkaisevasti. Tämän kaiken vuoksi muistaminen on tärkeä asia. Ja sen vuoksi on pelottavaa että elämme aikana jonka yksi määrittävä piirre on kollektiivinen unohtaminen ja dementia. Tärkeiden asioiden unohtaminen ei koske vain vanhuksia, vaan meitä kaikkia. Mutta toisin kuin dementikot, me muut voimme valita joko muistamisen tai unohtamisen. Ikävän usein ihmiset valitsevat unohtamisen.

Mitä tarkoitan tarkalleen ottaen tuolla? Tarkoitan sitä että maailmamme on kehittymässä yhä vähemmän muistamista vaativaksi ja käsitys historiasta yhä häilyvämmäksi. Maailmassa jossa vastauksiksi kysymyksiin hyväksytään Wikipedia-artikkelien yksittäiset lauseet tai hakukoneen ensimmäiset tulokset, ei ole sijaa todelliselle muistamiselle ja tiedolle. Muistamisen ja historian sijaan keskitytään juuri nyt saatavilla olevaan yksinkertaistettuun informaatioon jonka lähteitä ei tarkasteta. Tämä luo tilanteen jossa menneisyys hahmottuu parhaiten markkinoidun tiedon perusteella. Markkinatalouden menestyvät brändit määrittelevät myös käsitystämme koko ihmiskunnan historiasta.

Kulttuuri on myös yhä lyhytjänteisempää. Jotta tieto menisi kaupauksi, täytyy sen olla pakattu niin että ihmiseltä menee vain pieni hetki sen lukemiseen. Tämä tappaa analyyttisyyden ja tarkkuuden. Tilalle tulee pikaruokatason populismia ja räikeää yksinkertaistamista. Simppeleimmät teoriat pärjäävät parhaiten. Ongelma on siinä että usein asiat eivät vain ole yksinkertaisia. Etenkään nykyisessä globaalissa maailmassa jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Syy- ja seuraussuhteet ovat modernissa maailmassa paljon monimutkaisempia kuin ennen johtuen vaikuttavien osapuolten ja tahojen määrästä ja monimuotoisuudesta. Tälläistä maailmaa ei voi ratkoa tai selittää lyhyesti tai yksinkertaisesti. Juuri kun tarvitsisimme monipuolista analyysia, saamme kuitenkin vain lapsekkaan simppeleitä, populistisia selityksiä. Eipä ole mikään ihme jos nykyisessä maailmassa menestyvät räikeää populismia käyttävät liikkeet ja ryhmittymät. Parhaiten asioita yksinkertaistavat fundamentalistit. Heillä on tarjota lyhyet vastaukset lähes kaikkiin kysymyksiin. Samalla he unohtavat tarkoituksella kaikki maailman eri sävyt. Fundamentalistin retoriikka hylkää aidon muistamisen ja ottaa sen tilalle narratiivin joka perustuu yhteen, yksinkertaiseen lähteeseen. Ja se on menestyksekäs temppu parin minuutin youtube-videoihin ja yhden sivun juttuihin tottuneessa pikatieto-yhteiskunnassa jonka jäsenillä ei ole aikaa ja mahdollisuuksia perehtyä asioihin.

Lähestymme pian aikaa jolloin muistimme ovat täysin tyhjät suuremmista kokonaisuuksista. Unohtaminen johtaa myös kokonaisuuksien hahmottamisen vaikeuteen. Kun ei osata nähdä enää syy- ja seuraussuhteita, ei voida kunnolla nähdä kokonaisuutta. Tai sitten kokonaisuuksia aletaan nähdä siellä missä niitä ei ole. Virheellinen populistinen tieto rakentaa yhteyksiä asioiden välillä vaikkei niitä olisi.  Sen hyväksyminen johtuu kyvyttömyydestä muistaa. Ihmistä joka ei muista maailmansa historiaa, on helppo huijata. Hänelle voidaan syöttää täysin valheellisia kertomuksia, aivan kuin pikkulapselle.

Unohtaminen luo myös mahdollisuuden tehokkaalle vallankäytölle. Media, jonka nopeasti saatavilla olevaa populistista ja yksinkertaistettua tietoa pidämme totena, on pienen raha- ja valtaeliitin omistuksessa. Tämän vuoksi tuo eliitti voi käyttää mittavaa valtaa sen suhteen mitä pidetään laajalti totuutena. On naiivia kuvitella että eliittiä kiinnostaisi ihmisten valistaminen oikealla tiedolla. Sitä kiinnostaa vain se että ihmiset uskovat tietoa joka vahvistaa eliitin asemaa. Tämän vuoksi modernin kapitalismin ja valtarakenteiden vastustajat on ajettu marginaaliin. Kyse ei ole siitä että vastarintaa ylläpitävien tieto olisi jotenkin perusteetonta tai virheellistä. Kyse on siitä että tieto ei sovi yhteen valtaeliitin kauppaaman ”totuuden” kanssa. Mutta kun alkaa oikeasti paneutua historiaan, menettää uskonsa tuohon ”totuuteen”. Sen lähtökohdat paljastuvat valheellisiksi ja puolueellisiksi. Valtavirtaan kuuluvissa historiallisissa narratiiveissa on useita sitkeitä myyttejä.

Myytit ovat massiivisia. Yksi keskeisin niistä on näkemys länsimaiden erityislaatuisuudesta ja ylivertaisuudesta. Meille kaupataan kertomusta jonka mukaan länsimainen sivilisaatio on johtanut valistuneisuutta, ihmisoikeuksien leviämistä ja oikeudenmukaisuutta. Tuo kertomus unohtaa totuudet kaikista kansanmurhista, rotusorrosta, imperialismista ja fasismista joita länsimaat ovat historiansa aikana toteuttanut. Vaikka kertomukseen kuuluukin syyllisyydentunto esimerkiksi natsismista, nähdään se vain poikkeuksena jolla ei ollut mitään tekemistä ”oikean” länsimaalaisuuden kanssa. Tosin natsismin ja fasismin hirveydet perustuivat juuri siihen edistysajatteluun ja tieteelliseen maailmankuvaan joka oli 1800-luvulla syntynyt. Tuon maailmankuvan mukaan ihmiskunnan kehitystä tuli ohjata rotuoppien ja sosiaalidarwinismin teorioiden mukaan. Samalla myytillä perusteltiin myös yrityksiä hävittää ”primitiiviset” kulttuurit imperialismin keinoin. Nykyään myytti elää esimerkiksi käsityksenä USA:n erityisasemasta ”vapaan maailman johtajana” ja siinä kuinka länsimaat voivat toimia yleensäkin maailmanpoliiseina. Sama näkemys tuomitsee muut maailman maat lähes barbaarisiksi ja takapajuisiksi ”kehitysmaiksi” joiden ainoana mahdollisuutena on tulla osaksi kapitalistista järjestelmää.

Toinen myytti, jonka valheellisuuden olemme unohtaneet ja kieltäneet, on patriarkaalisuuden myytti. Sen mukaan maailmankaikkeuden ihanne on valkoinen, eurooppalainen mies jolla on syntymästään lähtien oikeus dominointiin ja valtaan. Tosin viime vuosikymmeninä on myös naisille annettu mahdollisuus saavuttaa asema muita sortavana, sadistisena yksilönä. Feminismi on epäonnistunut ja siitä on tullut yhä enemmän vain keino jolla naiset sopeutetaan patriarkaalisiin ihanteisiin vallasta ja omistamisesta. Tässä kohtaa kieltäydytään näkemästä sitä että patriarkaalisuuden ydin on valtahierarkioissa. Patriarkaalisuus voi tuhota luonnollisen naisellisuuden ja naamioitua”sukupuolineutraaliudeksi”, jonka todellisena ideana on tehdä kaikista samanlaisia ja yhdenmukaisia yksilöitä joiden tärkeimpänä tehtävänä on toimia osana markkinataloutta. Sukupuolineutraalius patriarkaalisessa kapitalismissa johtaa vain arvojen koventumiseen ja maskuliinisuuden korostamiseen.

Näiden asioiden vuoksi meidän kaikkien pitäisi keskittyä muistamiseen ja unohtamisen estämiseen. Hyvä asia on se että jokaisella on mahdollisuus siihen. Suomessa on julkisia kirjastoja ja internetistä saa myös asiallista tietoa historiasta ja maailmasta. Tämä kaikki edellyttää kuitenkin oma-aloitteisuutta. Et voi luottaa massamediaan tai muiden mielipiteisiin. Sinulla on oma ajattelukykysi ja järkesi. Ole skeptinen ja analysoi. Muista ja toimi sen mukaan. Jos me kaikki toimimme niin, voimme pelastaa vaikka koko maailman.

Oikeaa ihmisarvoa kaikille!

Pertti Kurikan Nimipäivien menestys ja pääsy Euroviisuihin sai minut miettimään ihmisarvoa kun kehitysvammaiset nyt ovat yksi ryhmä jolle ei tunnuta sitä usein annettavan. Monesti heihin suhtaudutaan "vain" vammaisina ja jotenkin puolikkaina yksilöinä jotka ovat kaukana ”normaalista” kansalaisesta. Mutta kysymys tuosta ihmisarvosta ja kunnioituksesta sai minut miettimään kysymystä siitä että saako niitä nykyään oikeastaan kukaan?

Me elämme yhteiskunnassa ja kulttuurissa jota määrittää materialismi ja ”tieteellinen” suhtautuminen ihmiseen ja maailmaan. Tämän näkemyksen mukaan ihminen on pohjimmiltaan kone jolla ei ole mitään varsinaista tarkoitusta. Meille on vain evoluution harha-askeleiden myötä kehittynyt tietoisuus, käsitys oikeasta ja väärästä, uniikin persoonamme ja kyky pohtia näitä asioita. Ns. rationaalinen materialismi ja naturalismi ei anna mitään syytä noille asioille, ne ovat vain outoja sattumia joita ei tieteen mukaan oikeastaan edes pitäisi olla olemassa. Tiede ja evoluutioteoria pitää ihmisen kehityksen keskeisenä tekijänä selviytymistä; periaatteessa kaikki ihmisen piirteet on johdettavissa evoluutiopsykologian mukaan halusta selviytyä ja lisääntyä. On vaikea nähdä miten esimerkiksi filosofia, taide ja uskonnot sopivat tuohon kuvaan. Eihän niistä ole hyötyä luonnon selviytymistaistelussa!

Vaikka tuo näkemys ei tyrmää suoraan ajatusta ihmisen arvokkuudesta, asettaa se ne niin kyseenalaisiksi ja ohuiksi ettei niillä ole oikeastaan enää väliä. Materialismiin ja evoluutiopsykologisiin oppeihin uskovan mielessä kaikki ihmisarvo voidaan koska vain loogisesti kumota. Ideologian mukaan niissä kun ei ole mitään ”konkreettista” joka kelpaisi todisteeksi tieteellisessä tutkimuksessa. En nyt väitä tietenkään että kaikki evoluutiopsykologiaan uskovat ja materialistit olisivat tätä mieltä, mutta ideologiassa ja filosofiassa itsessään on siihen vahva mahdollisuus.

Nykyinen yhteiskunta määrittää asioita yhä teknokraattisemmin. Talousajattelu ei koske enää ainoastaan markkinavoimia, vaan on laajentunut myös ihmisen omaan elämään. Kuntoilubuumin ja terveysifundamentalismin aikakautena ihminen itse määritellään koneeksi jonka tehokkuus on maksimoitava. Ihanteiden mukainen elämä on yhä suorituskeskeisempää. Ja se joka ei pysy mukana, on jollakin tapaa viallinen.

Psykiatria ja lääketiede on edennyt siihen pisteeseen että kuka tahansa ihminen voidaan koska vain määritellä sairaaksi. Psyykkisten sairauksien ja persoonallisuushäiriöiden oireiksi kelpaavat nykyään jo pelkät tunne-elämän heilahtelut jotka haittaavat jollakin tapaa ihmisen suorituskykyä ja tehokkuutta. Ja koska ihmisen inhimilliseen elämään yleisesti kuuluu niitä, niin olemme kaikki sairaita. Ja myös uskonnollisia ja mystisiä kokemuksia pidetään yhä laajemmin patologisina ja lääkintää vaativina tiloina. Nekään eivät sovi tieteellisen käsitykseen asioista eivätkä palvele tehokkuusajattelua.

Moniin ideologioihinkin ja arvoihin voidaan suhtautua sairauden oireina mikäli ne eivät palvele tehokkuusyhteiskuntaa tai noudata lakeja. Anarkismin, kansallisaatteen, libertarismin tai uskonnollisten oppien mukaan eläminen voidaan nähdä hyvinkin merkkinä jostain mielenterveyden häiriöstä. Ns. normaali ja terve ihminen ei sellaisiin mene mukaan, vaan kannattaa turvallisesti kapitalismia ja parlamentaarista demokratiaa. Tämän lisäksi hulluiksi leimataan usein myös ”salaliittoteoreetikot”. He ovat paranoideja tai jopa skitsofreenisia. Mutta salaliittoteoreetikoksi päätyminen ei edellytä muuta kuin sen että kritisoi valtaapitävien meille antamia narratiiveja ja selityksiä maailman tapahtumista. Itse olen 100% salaliittoteoreetikko noiden määritelmien mukaan.

Nyky-yhteiskunta tuomitsee siis lähes kenet tahansa koska tahansa toimintakyvyttömäksi tai vialliseksi yksilöksi, pitkälti samoin mitä kehitysvammaisille on tehty. Yksilöä, joka ei ole työkykyinen tai tehokas, voidaan pitää ”vammaisena”, jolloin hänen ääntään ei tarvitse kuunnella ja hänet voidaan sivuuttaa päätöksenteossa vetoamalla hänen ”sairauteensa”. Näin nykyään kohdellaan esimerkiksi ”mielenterveysongelmaisia”, työttömiä ja niitä joita ei yksinkertaisesti kiinnosta olla mukana alati nopeammin pyörivää oravanpyörää.

Tämän takia me kaikki olemme osa Pertti Kurikan Nimipäiviä. Me kaikki olemme, ainakin ajoittain, yksilöitä jotka eivät sovi modernin yhteiskunnan ja tieteisajattelun mukaiseen terveen ihmisen lokeroon. Mutta sen sijaan että yrittäisimme peittää nuo puolet, tulisi meidän olla ylpeä niistä! Sopeutumattomuus nyky-yhteiskuntaa ja sen kovaa ideologiaa kohtaan on hyveellistä ja osoittaa sen että jotain kunnioitusta ja sympatiaa ihmisarvoa kohtaan vielä löytyy. Ihmisellä on vielä arvoa kaikkien puoliensa kokonaisuutena.