Vangitut mielet ja vapautuminen

Meidän on täällä länsimaissa helppo ajatella olevamme kehityksen huipulla. Elämmehän pitkään, meillä on paljon omaisuutta, taloudellista hyvinvointia ja teknistä osaamista. Huippuyliopistot tuottavat huippututkimuksia ja kaikki toimii jotakuinkin paremmin kuin missään muualla koskaan. On lottovoitto syntyä Suomeen ja aivan käy sääliksi niitä kaikkia kurjia köyhiä jotka muodostavat huomattavan osan maapallon muusta väestöstä. Me olemme länsimaissa kaiken lisäksi vielä historiankin voittajia. Me myös tiedämme. Meidän materialistinen ja rationaalinen tieteisusko on selvittänyt lähes kaiken olennaisen kaikesta. Harhaopit, taikausko ja muu huuhaa on syrjäytetty lähes kokonaan. Niin täysin että harva niistä jaksaa edes kiinnostua. Joten, voimme kaikki nyt vain jatkaa elämiämme maailmanhistorian utopiassa onnellisina katsoen kissavideoita ja syöden geenimanipuloituja vihanneksia ja tehotuotettua naudanlihaa. Nehän ovat myös osa sitä ”lottovoittoa” jonka jokainen meistä saa syntyessään! Ja jos masentaa, niin sitä vartenhan on mittava määrä lääketeollisuuden tuotteita. Nappia ja pilleriä vaan naamaan niin johan alkaa hymyilyttää!

Niin, edistysusko ja ylpeys...Se on helppo ansa jokaiselle täällä elävälle ihmiselle. On totta että länsimaat ovat olleet vuosisatoja jossain mielessä maailman huipulla. Meillä on ollut suurimmat armeijat, isoimmat aseet, eniten rahaa ja tehokkaimmat keinot tuottaa kulutustavaraa. Jossain vaiheessa 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa länsimaissa myös päätettiin valistusfilosofian myötä että olemme myös tietojemme ja ideologioidemme suhteen maailman parhaita. Emme enää tarvinneet uskontoakaan, onhan meillä materialistinen tiede joka tämän narratiivin mukaan selittää kaiken lopullisesti. Länsimaissa alettiin päättää kaikkien maailman ihmisten puolesta että mikä on virheellistä taikauskoa ja mikä taas faktaa. Katsottiin että maailma koostuu pienistä hiukkasista ja tietyt luonnonlait määrittävät kaikki tapahtumat. Ihmisestä ja luonnosta tuli hienostuneita koneita vailla tarkoitusta ja mieltä. Kaikki mikä ei sopinut tuohon näkemykseen, tuomittiin huuhaaksi ja valheiksi. Ei väliä vaikka jollakin ajatuksella ja näkemyksellä olisi tuhansia todistajia ja vaikka tuhannet kokivat sen oikeaksi. Se oli silti väärää tietoa ja petosta!

Kapitalistinen ajattelu tuottavuudesta alkoi 1800-luvulla koskea myös kaikkia muita ihmiselämän osa-alueita. Järkeväksi toiminnaksi katsottiin kaikki sellainen joka jollain tapaa ”tuotti” jotain materiaalista hyvää. Muu toiminta ja ajattelu oli turhanaikaista. Filosofiastakin tuli yhä pragmaattisempaa ja niitä jotka yhä pohtivat asioita jotka eivät sopineet kapitalismin logiikkaan ja tuottavuuden ajatuksiin, alettiin pitää typeryksinä ja harhaisina. Katsottiin että ihmisen ei tulisi pohtia elämänsä tarkoitusta, maailman luonnetta, sielua tai pyhyyttä; sellainen ajattelu ei nimittäin tuottanut koskaan mitään ja oli ”turhaa”. Se ei ollut edistyksellistä toimintaa, vaan harhaista ”metafysiikkaa” joka kuului historiaan.

1900-luvun alussa asiat kuitenkin muuttuivat. Kaksi maailmansotaa ja holokausti osoitti että tehokas, tehokkuuden nimeen vannova teollinen yhteiskunta saattoi synnyttää hirviömäisyyksiä ja tuhoa. Yhteiskunta vaikutti jollain tapaa unohtaneen ihmisarvon tavoitellessaan yhä suurempia mittasuhteita, tehokkuutta ja teknistä edistymistä. Vastareaktio alkoi näkyä nimenomaan ajan taiteessa; dadaismin ja surrealismin sekä jazzin kaltaiset taiteen muodot haastoivat tieteellisen ja materialistisen yhteiskunnan tehokkuuteen perustuvat arvot. Ja 2. maailmansodan jälkeen asiat mullistuivat entisestään. Kapitalistisessa yhteiskunnassa syntyi kokonainen vasta- ja vaihtoehtokulttuurien aalto joka koki huippunsa 1960-luvulla rock-musiikin, psykedelian ja hippiliikkeen muodossa. Suuret ihmisjoukot alkoivat kyseenalaistaa materialistisen ajattelun ja konformistisen järjen sekä kapitalismin hyveet. Ihmiset alkoivat pohtia jälleen niitä kysymyksiä jotka teollisessa ja kehittyneessä yhteiskunnassa ovat lähes tabuja; tietoisuutta, intuitiivisuutta, paranormaalia ja transsendenttia. Vaikutteita otettiin etenkin Idän filosofioista ja uskontojen mystiikasta. Kenties elämässä olikin jotain muuta kuin tuottava työ ja materiaalisen hyvinvoinnin edistäminen?

Mutta nyt elämme taas aikakautta jolloin kapitalismin ihanteet, materialismi ja tieteisusko ovat vallalla. Kulttuurimme keskeinen sanoma vaikuttaa taas olevan tuottavuuden lisääminen. Työstä on tullut itseisarvo ja jokaisen kunnon ihmisen on käytettävä aikansa ahkeraan puurtamiseen joka tuottaa rahaa. Sillä mitä työ tuottaa, ei ole väliä. Valtavirran ajattelijat, filosofit ja tieteentekijät ovat sitä mieltä että ihminen on biologinen kone jonka ainoa todistettavissa oleva tehtävä on tarpeidensa tyydyttäminen. Normaalina pidetään ihmistä joka käyttää päivänsä tehden epämukaava työtä ja vapaa-aikansa viihteen, urheilun, päihteiden ja seksin parissa. Mutta kaikki sellainen toiminta joka jollain tapaa haittaa yksilön tuottavuutta, on pahasta ja tulee estää. Ihmisiä jotka eivät tee töitä jatkuvasti, pidetään laiskoina ja huonoina. Ja jos ajattelee liian poikkeavasti, voi saada mielenterveysdiagnoosin ja lääkkeet jotka palauttavat ”maan päälle” ja ”terveeseen” elämään. Ihmistä joka käyttää päivänsä filosofointiin, taiteeseen tai tajuntansa laajentamiseen, pidetään vähintäänkin outona ja poikkeavana. Usein erilaisista elämäntavoista seuraakin syrjäytyminen ja putoaminen yhteiskunnan ulkopuolelle.

Omasta mielestäni moderni yhteiskunta rajoittaa etenkin ihmisen tietoisuutta. Ihmisen ajattelulle pyritään jatkuvasti luomaan rajoja ja sääntöjä. Koulusta lähtien ihmiselle opetetaan ajattelemisen sääntöjä. Tavoitteena on luoda täysin materialistinen ja ”rationaalinen” ihminen joka sopeutuu hyvin yhteiskuntaan ja sen vaatimuksiin. Todellisesti vapaa ajattelu pyritään estämään. Meille opetetaan se millaisina saamme itseämme pitää. Meidän on oppien mukaan pidettävä itseämme egoistisina yksilöinä joiden tärkein tarve on oman hyvinvoinnin lisääminen yhteiskunnan hyväksymin keinoin. Samaan aikaan meille väitetään että olemme täysin vapaita ja että länsimaissa, toisin kuin muualla, ihmisen ajattelua ja mielipiteitä ei rajoiteta.

Kuten jo aiemmin mainitsin, on kulttuurissamme vahvat säännöt ajattelulle. On olemassa tiede ja tiedemiehet jotka tietävät totuuden asioista. Heidän tietämänsä totuus on niin vahva että omalla kokemuksellasi ei ole väliä. Tiede tietää aina kaiken kaikesta paremmin kuin sinä itse. Omilla kokemuksilla ei ole oikeastaan mitään arvoa mikäli ne eivät sovi tieteen ja materialismin määrittämien rajojen sisäpuolelle. Joskus jopa rajat ylittäviä kokemuksia pidetään vaarallisina harhoina ja mielenterveysongelmina. Tällä tavoin on ”kielletty” lukuisia erilaisia ajattelutapoja ja asioita. Ne eivät sovi tieteen nykyiseen paradigmaan, sen vuoksi ne ovat huonoja ja pahoja. Tai ne ovat oikeastaan syntiä. Syntiä jonka tekijän tulee polvistua ”oikean” tiedon alttarille ja katua sekä tehdä parannus. Ei ole mikään ihme jos tälläisessä maailmassa ihminen kokee arvottomuutta ja avuttomuutta. On selvää jos lapsesta asti ihmisen oman kokemuksen arvoa vähätellään, kokee hän itsensä huonoksi. Koska loppujen lopuksi ihmisellä ei ole kuin oma kokemuksensa!

Nykyistä tieteen valtavirran paradigmaa pidetään erehtymättömänä. Näin tapahtuu siitä huolimatta että paradigmat ovat vaihdelleet historian saatossa useita kertoja! Aina on tullut uusia mullistuksia, uusia havaintoja ja tietoa joka on murtanut vanhat mallit. Tosin jostain syystä nyt on vallalla ajatusmalli jonka mukaan (lähes) kaikki tieto on jo hankittu ja valmista. Tämä asenne tappaa ajattelun ja estää sen. Järjenkäyttöä ei suunnata enää uusien horisonttien saavuttamiseen, vaan ainoastaan vanhojen rajojen ylläpitoon ja puolustamiseen.

Yhteiskunnallisissa asioissa järkeä ja ajattelukykyä ei saa käyttää liian vallankumoukselliseen toimintaan. On tuettava markkinataloutta ja vahvistettava sitä. Ajattelu ja äly tulee suunnata esimerkiksi pohdintoihin siitä että miten tuotantoa voidaan tehostaa ja lisätä talouskasvua. Tämä tie vie kohti globaaleja ympäristökatastrofeja jotka uhkaavat hävittää lähes kaiken elollisen. Edistysusko on johtamassa globaaliin itsetuhoon, koska sen pääasiallinen tavoite on tuottavuuden lisääminen. Ympäristön säilyttäminen ja elollisen kunnioittaminen ei sisälly siihen uskoon ja ideologiaan.

Ollaksemme aidosti vapaita ja saavuttaaksemme tasapainon planeetan kanssa meidän on avattava mielemme uudestaan. Ajattelun rajoja on laajennettava. Meidän tulee myöntää että emme tiedäkään kaikkea ja että kulttuurimme on ajautunut jälleen kerran ahdasmielisyyteen. Jotta voisimme olla täysiä yksilöitä, on meidän opittava arvostamaan omia kokemuksiamme. Mikään ei ole yhtä tärkeää. Itse on sama kuin kokemus. Jos haluaa olla vapaa, ei tule antaa jollekin toiselle valtaa määritellä sitä. Jos annat jonkun toisen ihmisen määritellä maailmasi puolestasi, alistut hänen valtaansa. Silloin alistut hyväksymään oikeaksi jonkun toisen ihmisen kokemuksen. On tärkeää että ymmärtää tämän. Oikeaa tietoa saa selville vain jos itse löytää sen.  Ja sille ei ole rajoja. Kenelläkään ei ole oikeutta määritellä mikä on sinulle oikea kokemus ja tie. Ei tiedemiehillä, poliitikoilla, filosofeilla tai guruilla ole sitä oikeutta. Oikeus on vain sinulla itselläsi. Vain sinä voit määritellä maailmasi. Sinä olet ainoa joka voi määritellä oikean ja väärän, hyvän ja pahan.  Vapauta mielesi, vapauta itsesi!

Vaalien häviäjä

Vaalit ovat käynnissä. Kävi miten kävi, vaaleilla on yksi selvä häviäjä. Taide. On ilmeistä että lähes mikä tahansa äänestystulos takaa sen. Apurahoista ja taiteen tuista tullaan leikkaamaan. Kun poliitikot kannattavat taiteen tukemisen siirtämistä markkinavoimien vastuulle ja kun ehdokkaat katsovat että taiteilijat eivät ”tarvitse” rahaa tehdäkseen taidetta, on suomalaisen taiteen tulevaisuus melko surkea.

Markkinavoimat tukevat vain sellaista viihteellistä ”taidetta” joka myy varmasti. Ja toisin kuin jotkin poliitikot väittävät, myös taiteilija tarvitsee rahaa elääkseen. Ja tuottavalla taiteilijalla ei usein ole yksinkertaisesti aikaa tehdä samaan aikaan kokopäiväduunia. Aikaa ja energiaa ei ole kellään loputtomiin. Kun taiteilijoita tai taidetta kohtaan vihamielinen ilmapiiri yleistyy, myös taiteen taso ja määrä laskee.

Myös muualla maailmassa on havaittavissa sama ilmiö. Kun ainoastaan voittoa tavoittelevat markkinavoimat saavat uusliberaalin talouspolitiikan avulla lisää valtaa, ei siinä jää luovuudelle ja taiteelle juurikaan tilaa. Taide painuu marginaaliin kun julkinen tila ja aika myydään mainoksille ja viihdespektaakkeleille. Yksittäisen taiteilijan on hyvin vaikeaa, lähes mahdotonta myydä tuotantoaan maailmassa jossa jyrää miljoonille tuotettu ja tehokkaast markkinoitu viihdekulttuuri. Korkeakulttuuri ja innovatiivinen taide jäävät vain pienten piirien jutuiksi kun ainoa keino saada näkyvyyttä ovat pienilevikkeiset omakustanteet ja yksittäiset tapahtumat.

Poliittinen oikeisto ja markkinaliberaalit uskovat fundamentalistisesti siihen että yksityinen sektori takaa myös taiteen laadun. Se on suorastaan naurettavan typerä väite. Ensinnäkin, yksityistä sektoria ei kiinnosta muu kuin voitontavoittelu. Pysyäkseen pystyssä kapitalismin kilpailussa on yksityisen yrittäjän kehitettävä tuotteita joita voi markkinoida mahdollisimman laajalle yleisölle mahdollisimman suurina määrinä. Luovuudella ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa. Markkinaliberaalien taideargumenttien virheellisyyden voi myös havaita helposti tutkimalla parhaiten myyvää massakulttuuria. Innovatiivisuus ja luovuus on usein kaukana siitä. Valtavirran radiokanavat soittavat tuntikaupalla lähes identtisiä tusinatuotettuja ”hittejä” ja elokuvat toistavat samaa kaavaa. Ja esimerkiksi kuvataide päätyy monesti vain osaksi mainontaa ja taidegalleriat ovat ahdingossa. Tätä kaikkea seuraa siis siitä yksityistämisestä!

Markkinavoimat tekevät siis taiteesta myös yhä useammin vain kauppatavaraa jonka ainoa motiivi on myydä ja paljon. Tällöin taiteen innovatiivinen ja kokeileva puoli kuolee kokonaan. Eli oikeastaan juuri se mikä tekee taiteesta taidetta.

Tätä kirjoittaessani minulla herää masentava tunne siitä että kenties satumme vain elämään aikakautta jolloin taide vääjäämättä kuolee. Teimme mitä tahansa, vaikuttaa suunta olevan lohduton. Ajatus tulevaisuudesta on ahdistava. Tulevaisuudessa yhä useammat taiteilijat joutuvat haaskaamaan kykynsä ja luopumaan taiteilijan urasta ja korkeimmiksi taiteen muodoksi jäävät helposti kuunneltavat ja tanssittavat hittibiisit sekä mainosten grafiikat. Taide-elokuvat katoavat kokonaan ohjelmistosta ja tilalle tulee vain toinen toistaan toistavia action-leffoja joiden tavoitteena on ainoastaan nostaa ihmisen adrenaliinitasoja ja saada aikaan myyviä shokkiefektejä. Runous kuolee ja kirjallisuus on yhä enemmän painottunut helppolukuisiin dekkareihin ja populistisiin tietokirjoihin. Taiteen tilalle tulee viihde.

On havaittavissa se masentava ilmiö, että taiteesta kiinnostuneet ihmiset katsovat yhä useammin menneisyyteen. Teen tätä kyllä itsekin. Suosikkikirjailijani ovat lähes kaikki jo kuolleet ja monesti kuuntelen musiikkia joka on tehty ennen 2000-lukua. Katson myös paljon vanhempia elokuvia. Monesti vaikuttaa siltä että monet nuoremmatkin taiteen kuluttajat kaipaavat vain kuvitteelista, utopistista ”menneisyyttä” jolloin taide oli elossa ja voi hyvin. Tai kaipuu kohdistuu aina muualle kuin nykyisyyteen. Alakulttuurien edustajat kokoontuvat yhteen ja kuuntelevat vanhaa jazzia, rokkia ja punkkia. Samaan aikaan ne taiteilijat jotka yhä taistelevat ajan henkeä vastaan jäävät vaille tuloja ja luopuvat koko hommasta. Tämä on surullinen tilanne.

Pitää myös miettiä tässä kohtaa sitä että mikä on taiteen funktio ja merkitys. Sanoisin että taide on yksi niistä asioista jotka tekevät meistä inhimillisiä olentoja. Taide on toimintaa jolla ei ole puhtaimmillaan utilitaristisia tai tuottavuuteen liittyviä tavoitteita. Siitä ei ole "hyötyä" sanan materialistisessa merkityksessä. Luovuus ja kyky tehdä taidetta on alusta lähtien erottanut ihmisen muista olennoista. Ja taide on se joka on antanut historian eri aikakausille kasvot. Emme voi kuvitella esimerkiksi 1500-lukua ilman renesanssimestarien teoksia. Taide on keskeinen osa ihmisenä elämisen kokemusta. Ja uskon että taide kehittää meitä ihmisinä. Taide on yhteys johonkin lähes ylimaalliseen. Se voi auttaa ihmistä jaksamaan yli vaikeiden aikojen. Minä en usko itse Jumalaan, mutta uskon taiteeseen. Jos taidetta ei olisi, ei olisi minuakaan. Tämän vuoksi koen hyökkäykset taidetta kohtaan henkilökohtaisina. Kun taidetta hävitetään, hävitetään myös keskeistä osaa elämästäni. Enkä ole ainoa joka näin tuntee. Ja apua ei tähän tilanteeseen tule jostain massakulttuurista ja viihdeohjelmista. Ne ovat kuin turruttavia kipulääkkeitä jotka vain peittävät oireet hetkeksi sumentamalla mielen.

Vaalit siis tulevat ja menevät ja taide jatkaa kuolemaansa kun vain pienpuolueiden ehdokkaat ovat valmiita tukemaan sitä. Tästä huolimatta kannattaa miettiä ketä äänestää. Kenties ainoa keino taiteen puolustajille on epätoivoinen protesti. Mutta tehdään siitä protestista näkyvä ja kuuluva!

Salaliittoteorioista!

   Kannatan vaihtoehtoisia medioita ja pidän monia "salaliittoteorioita" todennäköisinä. Uskon että maailmassa on olemassa raha- ja valtaeliitti joka toimii pitkälti salassa. Valtaeliitti on myös muodostanut historian kuluessa omia liittoumiaan ja salaseurojaan. Mielestäni nämä näkemykset eivät ole skitsofrenista vainoharhaa, vaan pitkälti tervettä skeptisyyttä valtaapitäviä kohtaan. En usko siihen että vallassa olevat tahot ajattelevat kansalaisten parasta. Valtaapitävillä on tapana toimia niin että he varmistamat ensimmäiseksi oman asemansa. Tämän asian voi havaita helposti lukemalla historiaa. Ja sama kehitys koskee myös niitä ”demokratioita” joissa elämme. Ja en usko että moniakaan noista asioista saa selville valtavirtamedian parista. Valtavirtamediat kun ovat usein poliittisesti puolueellisia ja voittoa tavoittelevien yksityisten tahojen omistuksessa.

Mutta kun tutkii netissä salaliittoteorioita ja vaihtoehtoisia näkemyksiä maailmanpolitiikasta ja historiasta, joutuu helposti paranoian ja suoranaisen fiktion ja valheiden pariin. Usein huomaan itsekin päätyväni lukemaan jotain täysin sekopäisiä teorioita. Olen tosin oppinut tunnistamaan jo rajat todennäköisten faktojen ja fantasian välillä. Annan seuraavaksi esimerkin eräästä laajalle levinneestä ja yleisestä, virheellisestä ja järjettömästä salaliittoteoriasta. Kutsun sitä vaikka tässä ”yliluonnolliseksi juutalaissalaliitoksi”. Tai voisi sitä sanoa suoraan natsienkin teoriaksi.

”Yliluonnollinen Juutalaissalaliittoteoria” alkaa monesti ihan todellisesta tilanteesta. Alkuasetelma on vaikka se että ”suurilla pankeilla on liikaa valtaa”. Mutta sitten teorian kannattaja lähtee omille teilleen ja kehittää fantastisen narratiivin. Hänen mukaansa pankit ovat kaikki loppujen lopuksi juutalaisten hallussa. Sitten teoreetikko väittää että samat juutalaiset hallitsevat pankkien kautta koko maailmantaloutta ja lähes kaikkia valtioita ja salaliiton tavoitteena on yksi maailmanhallitus eli New World Order. Ja kun pelkkä pankkien valta ei teoreetikolle riitä, niin alkaa hän väittää että ”juutalaiset” käyttävät valtansa lujittamiseen myös salaseuroja, kuten Illuminatia. Ja tässä kohtaa siirrytään yliluonnollisen puolelle. Teoreetikko väittää että ”juutalaisten” valta on peräisin yliluonnollisesta lähteestä, kuten avaruusolennoilta tai itse Saatanalta. Tämä on tietenkin myös puhdasta natsismia. Hitler ja natsit käyttivät propagandassaan perusteena juuri ideaa ”juutalaisesta Illuminatista”. Tosin nykyiset teoreetikot kieltävät olevansa natseja tai antisemitistejä. He väittävät olevansa vain ”anti-siionisteja”.

Perusteena tuon teorian kannattaja käyttää joukkoa hyvin epäilyttäviä, mutta selkeitä ja ideologisia lähteitä. Lähteenä voi toimia niin myytti, uskonnolliset tekstit tai toisten samanmielisten väitteet. Monesti paljastuukin että järjettömien ja perusteettomien salaliittoteoreetikoiden väitteet ovat peräisin heiltä itseltään; he luovat niin oman piirinsä ja käyttävät lähteinä vain toisiaan. Tai räikeimmissä tapauksissa lähteitä ei anneta lainkaan ja omat mielipiteet esitetään kiistämättöminä faktoina.

Kaikki vastaväitteet valheellinen teoreetikko tyrmää osana vastustamaansa salaliittoa. Jos vastustat esimerkiksi juutalaissalaliittoteorian kannattajan väitteitä, olet itse osa salaliittoa ja todennäköisesti New World Orderin palkkaama disinformaatioagentti.Teoreetikko on äärimmäisen subjektiivinen eikä edes piittaa toisten esittämistä argumenteista. Ne ovat hänen silmissään vain osa jotain pahaa agendaa, pahimmassa tapauksessa peräisin suoraan Saatanalta. Eipä ole ihme että hulluimmat salaliittoteoriat löytyvätkin USA:n fundamentalistikristittyjen tai muiden fanaatikkojen ylläpitämiltä nettisivuilta. Lähes uskonnollinen vakaumus on osa hullun teoreetikon profiilia. Hän uskoo että vain hän ja hänen kanssaan tismalleen samaa mieltä olevat ovat osa valittua joukkoa joka tietää perimmäisen totuuden aivan kaikesta. Hän on ”primus inter pares”, parhain joukostaan. Hän uskoo olevansa Totuuden puolesta taistelva sankari. Tämä ajatus on tietenkin pohjimmiltaan äärimmäistä narsismia ja egoismia.

Miten sitten välttää valheelliset ja järjettömät teoriat? Tähän on tärkein vastaus on lähdekritiikkki. Jos huomaat olevasi sivulla joka ilmoittaa vain muutamia, epäselviä tai voimakkaan ideologisia lähteitä, olet todennäköisesti löytänyt jotain sellaista jonka todellisuus on kyseenalaista. Jos sivustolla viitataan vain muutamaan samankaltaiseen nettisivuun, ei siihen ole syytä luottaa. Luotettavan tiedon tunnistaa siitä että sitä kannattavat ihmiset joilla ei ole ideologista yhteyttä toisiinsa. Luotettava tieto on sellaista jota kannattavat myös näkemyksiltään erilaiset ihmiset.

Miksi järjettömyys kuitenkin leviää netissä ja vaihtoehtomedioissa? Koska me haluamme uskoa siihen. Me haluamme että maailma toteuttaa oman ideologiamme ja ”totuutemme” lakeja. Me haluamme että kaikki on ennustettavissa. Haluamme nähdä maailman koneena joka toimii tietyllä tapaa. Ja haluamme erottaa pahat hyvistä. Ihminen haluaa luoda itselleen vihollisen. Ihminen haluaa luoda itselleen Paholaisen. Kenties ihminen haluaa uskoa siihen jopa vahvemmin kuin Jumalaan. Ja se mitä helpommin pahan löytää, sitä parempi. Jonkin tietyn tahon syyttäminen kaikesta pahasta on helpottavaa. Silloin ei täydy ajatella juuri lainkaan.

Tähän loppuun listaan joukon niitä valtavirtamedian ulkopuolisia sivustoja joita pidän luotettavina. Tietenkin myös tämän tekstin lukijan tulee arvioida lähteet itse, enkä nyt väitä tarjoavani jotain totuutta. Mutta voin tarjota jotain joka on mielestäni sinne päin.

http://www.truth-out.org/ 

http://disinfo.com/ 

http://www.truthdig.com/ 

http://www.kansanuutiset.fi/ 

http://www.filmsforaction.org/ 

http://wearechange.org/ 

http://thearcanefront.com/ 

https://www.corbettreport.com/