Don't give a f*ck

 Tämä tulee olemaan viimeinen kirjoitukseni tähän blogiin. En vain koe sitä enää mielekkääksi. Se johda mihinkään, eikä auta ketään saavuttamaan mitään. Osaksi syynä on ehkä allaolevan kaltaiset uutiset:

http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005119610.html

USA:n presidentin ykkösneuvonantaja ihailee siis äärirasistista monarkistia. Tai no ehkä vielä irvokkaampia ovat HS:n jutun kommentit, joiden mukaan teos ei ole rasistinen ja että se kuvaa todellista maailmaa. Ja nuo kommentit saavat hetkessä kymmeniä tykkäyksiä. Perussuomalaisten suosion lasku ei ole suinkaan vähentänyt rotuvihaa tässä maassa. Sadat, tai kenties tuhannet ihmiset Suomessa uskovat väkivaltaiseen, kuvottavaan rasismiin.

Mitä tässä kohtaa voi edes sanoa? Senkö että "natsit helvettiin!" tai että "vastustan tuota"? Tulisiko natsien kanssa neuvotella? Onko noilla lauseilla tai mielipiteen esittämisellä verkossa enää mitään ideaa? Johtaako se muuhun kuin turhautumiseen? Olen jo jonkin aikaa pohtinut nettikeskustelun mielekkyyttä. Omalla ja muidenkin kohdalla. Kun kaikista kirjoituksista huolimatta globaali uusfasistinen liike jatkaa voittokulkuaan. Jopa vahvempana kuin 1930-luvulla. Ja kun esimerkiksi Unkariin rakennetaan keskitysleirejä, niin on tilanne melko selvä. Mikään vakavastiotettava voima ei ole estämässä fasismin nousua.

Ja debatti natseja vastaan taas on täysin typerää, että se luo tilanteen jossa me alamme arvostaa natseja ja olettaa heidän olevan tarpeeksi asiallista seuraa dialogiin.

Kuten hyvin tiedetään, ennen toista maailmansotaa käydyt neuvottelut fasistien ja natsien osoittautuvat täysin turhiksi, sillä natseja ei kiinnostanut pitää lupauksia. He vähät välittivät brittiläisten, venäläisten ja amerikkalaisten kanssa tehdyistä sopimuksista.

Arvostettavaa ja ihailtavaa

Natsien kanssa ei siis keskustella. Eivät ne ihmiset jotka näkivät 1930-luvulla millainen Hitler oli, pyrkineet neuvottelemaan tämän kanssa. He kasasivat aseita vastarintataistelua varten ja heitä muistetaan nykyään sankareina, jotka tekivät osansa natsismin kaatamisessa. Toivon että tulevaisuudessa edes osaa nykyisistä sukupolvista muistetaan samoin. Tai että edes jossain on ihmisiä muistamassa.

Tämän kaiken vuoksi pasifismi toimii vain jos toinen puoli osoittaa kunnioitusta toista kohtaan. Ja fasistien sekä natsien kohdalla niin ei ole. Vaikka me olisimme kuinka "sivistyneitä" tahansa, puukottaa fasisti aina selkään jossain vaiheessa. Stalin oli typerä kun luotti Hitleriin.

Mutta entä nyt? Nyt on aika nauttia elämästä vielä kun voi ja varautua uusfasismin- ja natsismin voittoon ympäri maailmaa. Vielä on mahdollisuuksia tehdä niin. Vielä on mahdollisuuksia välttää pahin mahdollinen skenaario. Tai no ainakin haluan ajatella että on.

Kaikki lauseet siitä että ei pidä laskeutua "natsien tasolle", ovat pasifistista teoriaa, joka toimii vain hyvinä aikoina. Meidän on sen sijaan muututtava sellaisiksi että natsit pelkäävät käydä kimppuun. Voima toimii todella usein pelotteena, oli se sitten mukava fakta tai ei. Ei pidä pelätä natsismia, mutta siihen tulee varautua hyvin. Aivan kuten muihinkin 2010-luvun ongelmiin.

Meidän ei tarvitse millään muotoa kunnioittaa natsismia, natsien kirjallisuutta tai natseja itseään. He ovat ihmiskunnan vihollisia, kansanmurhaajia, totalitaristeja ja puhtaita ihmishirivöitä, joista on mahdotonta löytää mitään hyviä piirteitä. Ja useimmiten natsi ei muutu vaikka tätä valistaisi kuinka paljon tahansa. Olen tässä kohtaa ehdoton, mutta jokainen voi ajatella että mitä tekisi kohdatessaan SS-upseerin tai Hitlerin itsensä? Alkaisiko siinä kohtaa selittää tälle myötätunnon ja tasa-arvon hyveistä?

Tuon vuoksi siis lopetan tähän blogiin kirjoittamisen. Keskityn mielummin elämän hyviin puoliin vielä kun voin ja yritän valmistautua paskamyrskyyn joka tulevaisuudessa odottanee. Ja toivon muiden tekevän samoin. Meidän ei ole syytä luopua nautinnoista ja hyvästä elämästä vain koska natsit niin toivovat. Ei välitetä natseistä yhtään enempää mitä on pakko.

Katseen vankila

Filosofi Jeremy Bentham kehitti idean Panopticonista. Se olisi eräänlainen vankila, joka olisi rakennettu niin että sellit ympäröivät keskellä olevaa vartijoiden tornia. Tuo torni olisi valaistu ja sellit pimeitä niin että vain keskellä olevat vartijat näkisivät, kun taa selleissä olevat vangit eivät näkisi mitä vartijat tekisivät. Tai olisivatko he edes paikalla. Panopticonissa ei välttämättä edes tarvittaisi kuin muutama vartija, vangit eivät uskaltaisi tehdä mitään, koska eivät voisi koskaan tietää milloin heitä katseltiin ja milloin ei.

Panopticon kuvaa tietyllä tapaa hyvin sitä yhteiskuntaa ja kulttuuria jossa me elämme. Meitä valvotaan. Niin paljon että on mahdotonta tietää kuinka usein sitä tapahtuu. On mahdollista että olemme valvovan katseen (tai kuulevan korvan) alla lähes 24/7 kiitos älypuhelimien ja tietokoneiden. Tämä voi kuulostaa lähes paranoidilta, mutta Edward Snowdenin ja muiden tekemät paljastukset osoittavat tilanteen. Me olemme vankeja modernin teknologian muodostamassa globaalissa Panopticonissa. Emmekä mekään näe vartijoitamme kuin ehkä vilaukselta, vankilanjohtajasta puhumattakaan.

Mutta eromme perinteiseen Panopticoniin on se, että iso osa ihmisistä haluaa tulla valvoituksi. Me suorastaan huudamme selleistämme että ”KATSO MINUA, ISOVELI!” . Teemme itsellemme valtavat someprofiilit, jotka ovat jatkuvasti valvonnan alla ja joiden avulla valtarakenteiden hallitsijat muodostavat meistä profiileja ja ennakoivat massojen käytöstä. Moderni vallankäyttö ei enää perustu niinkään raa’alla voimalla uhkailuun, suoraan fasismiin, vaan enemmänkin vapaaehtoiseen alistumiseen tottelevaiseksi vangiksi.

Kaiken kaupallisen ”individualismin” ja ”liberalismin” huuman keskellä moderni ihminen on lopulta pelkkä tottelevainen, kiltti vanki joka haluaa koristella sellinsä ja esitellä sen vangitsijalleen. Parhaat saavat kunniavangin aseman miljoonilla tykkäyksillä muilta vangeilta.

Monet kuitenkin sanovat että puhun paskaa ja että olen nihilistinen. Sekin on eräänlaista vallankäyttöä ja vankilan omistajien asian ajamista. Paosta haaveilevat vangit tuomitaan usein hulluiksi tai jopa moraalittomiksi olennoiksi, joiden tulisi vain tukkia turpansa ja jatkaa kunnollisen vangin elämää. Mutta tuossa kohtaa unohdetaan kokonaan modernin panopticonin perverssi sairaus ja ihmisten ilmeinen halu miellyttää patriarkaalista Vankilanjohtajaa. Se ei ole tervettä käytöstä.

Modernissa panopticonissa tottelevaisuus, sopeutuminen ja ihailun tavoittelu auktoriteeteiltä (medialta, markkinavoimilta, poliittiselta eliitiltä ja omistavalta luokalta) nostetaan korkeimmiksi hyveiksi. Usein niidenkin keskuudessa jotka näennäisesti kapinoivat Panopticonia vastaan. Tuo kapinakin on lopulta vain vartijoiden silmien alla toteutettu näytelmä, jonka ei ole edes tarkoitus onnistua. Sekin perustuu vain hyväksyttyjen kapinallisten identiteettien luomiseen. Ja joskus kapina voi vain lujittaa auktoriteettien asemaa tarjoamalla heille yleisesti hyväksytyn perusteen harjoittaa voimakkaampaa vallankäyttöä ja valvontaa. Vankilaa ihailevat vangit ovat valmiita tuomitsemaan muut vaikka kuolemaan jos se palvelee "yleistä hyvää". Pelkurien lauma tekee poliisin työn tämän puolesta.

Mitä sitten tehdä? Jos kapinakin vain vahvistaa Panopticonia, niin onko mitään tehtävissä? Joidenkin mukaan vastaus on identiteeteissä; meidän tulisi yrittää shokeerata vartijat ja elää aivan kuin heitä ei olisi olemassa. Mutta se ei kuitenkaan murra vankilan muureja. Se ei poista niitä kapitalismin lakeja, jotka pakottavat ihmiset jatkuvasti vähempään vapauteen ja jotka tekevät kaikesta pelkkiä tuotteita.

Ensimmäinen teko mikä tulisi oikeastaan tehdä, on lopettaa sellin vahvistaminen ja koristelu. Lopeta Facebookin, Twitterin ja muun somen käyttö, tai ainakin vähennä sitä. Tai lopeta vähintäänkin tietojesi yletön jakaminen Facebookin kaltaisille yrityksille jotka luovuttavat niitä valtioille ja tiedustelupalveluille. Valvontakoneisto elää identiteeteistä, joten älä anna omaasi niille. Se mitä enemmän kerrot, sitä paksummat kalterit sellisissä on. Olivat ne sitten minkä tahansa identiteetin näköiset. Valvontakoneiston luoman koneiston säännöillä muodostetut identiteetit eivät koskaan voi olla aidosti emansipoivia.

Pakoa suunnittelevan on syytä pyrkiä olemaan ei-persoona, olla hahmo jonka olemassaolo on mysteeri ja jonka toimintaa ei voi ennakoida. Koskaan ei kannata paljastaa tarkkoja suunnitelmiaan. Jos kirjoittaa netissä, tulee se tehdä valituin ja tarpeeksi epämääräisin sanoin sekä suurpiirteisesti.

Tulee myös pyrkiä rakentamaan solidaarisuutta vankien välillä. Ota yhteyttä läheisiisi ja muodostakaa tasa-arvoon sekä vapauteen perustuvia solidaarisia ryhmiä. Kukaan ei voi paeta vankilasta tai tuhota sitä yksinään. Mutta on turha yrittää houkutella mukaan niitä jotka ovat luovuttaneet täysin itsensä vankilanjohtajan palvelukseen tai ryhtyneet itse vartijoiksi. Virkavalta ei ole ystäväsi eivätkä yritykset aja sinun asiaasi. Ne ovat aina riippuvaisia vankilan olemassaolosta eivätkä voi tarjota pakotietä. Ja kun joukkopako uhkaa, osoittautuvat ne valtaapitävien uskollisimmiksi palvelijoiksi ja voimankäyttäjiksi.

Äläkä luota niihin jotka lupaavat muutosta vankilan sisällä. Vankila ei muutu mihinkään äänestämällä sille uusi johtaja. Ja pasifismi on vain periksiantoa vartijoiden vallalle ja valtakoneistoille. Hallitseva luokka iloitsee Gandhin ja Martin Luther Kingin kaltaisista henkilöistä; he tarjoavat vangeille turvallisen ja vaarattoman tavan purkaa paineita. Luvalliset mielenosoitukset eivät toimi taktiikkana.

Haluan uskoa että jos elää jokaisen päivän toimien vapauden periaatteiden ja pakoon uskomisen mukaan, voi joskus onnistua. Tai ainakin tietää että on yrittänyt eikä vain alistunut Panopticonin perverssiksi orjaksi.

Tässä joitakin ohjeita miten suojautua vartijoiden katseelta ja muutenkin tutustumisen arvoinen sivusto: https://godsandradicals.org/2016/11/23/infosec-101/

20.1.2017

Tänä päivänä Donald J. Trump nimitettiin USA:n presidentiksi. Trump ja hänen hallintonsa ovat täynnä fasismia, sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Trumpin mukana Valkoiseen Taloon pääsee sotaa ihailevia kenraaleja, likaisten öljy-yhtiöiden johtaja ja rasismilla menestynyt mediajohtaja. Toki on paljon muitakin, mutta pääasiallinen linja on selvä; enää ”vapaan maailman johtaja” ei edes teeskentele välittävänsä demokratiasta tai tasa-arvosta. On luvassa kylmää kyytiä, sovinismia, rasismia ja väkivaltaa. Ja jos katsoo Euroopan tilannetta, niin on selvä ettei täälläkään olla kaukana samasta.

Ja myös planeetta tulee kärsimään. Trump on ensi töikseen luvannut hyväksyä Yhdysvaltojen läpi kulkevan Keystone-XL-öljyputken, jota vastaan ympäristönsuojelujärjestöt ovat jatkuvasti tehneet töitä. KeystoneXL on tuhoisa uutinen koko maailman ympäristöliikkeelle ja ekologialle. Trump ja hänen ryhmänsä viis veisaa kaikista ympäristösopimuksista sekä siitä mitä planeetalle käy tämän vuosisadan kuluessa. Yli 70-vuotiaana Trump tosin itse ehtii todennäköisesti kuolla ennen pahimpia katastrofeja (hänen kaltaisensa egoisti tuskin väittää mistään muusta kuin itsestään). Tai jos ei ehdi, niin ainakin USA:n presidenttinä tulee saamaan maailmaan parasta suojelua ja turvaa. Maailman johtava supervalta suojelee henkilöitä, jotka edesauttavat kaikkien aikojen ympäristötuhoa. Onko niin toimiva valtio mitään muuta kuin planeetan ja ihmiskunnan vihollinen?

Mietin tälläisinä päivinä myös sukuni kesämökkiä, jolla olen viettänyt kesiä koko elämäni ajan. Mietin hiljaista järvimaisemaa, lintujen laulua, puiden lehtien havinaa ja laineiden liplatusta rantakiviä vasten. Ja ymmärrän että juuri tuota, minulle pyhää hiljaisuutta ja rauhaa Trump liittolaisineen uhkaa.

Jos Trumpin (ja Juha Sipilän!) kaltaiset ihmiset saisivat päättää, myytäisiin järvimaisemat kaivos- ja öljy-yhtiöille. Metsät jyrättäisiin jonkin kasinon tai jättimäisen ostoskeskuksen tieltä. Luonnon hiljaisuuden tilalle tulisi kasa saastaa ja roskaa. Ajatuskin kylmää sielua ja saa tärisemään raivosta.

Trumpin ja hänen kaltaistensa nousu uhkaa myös oikeastaan kaikkien muiden paitsi valkoisten, rikkaiden heteromiesten ihmisoikeuksia. Sekin saa minut raivostumaan. 

Tekisi mieli vain sanoa että ”ok, en enää välitä!” Mutten voi. En pysty sivuuttamaan kaikkea ja katsoa kun tämä maailma, jota rakastan, palaa poroksi rikkaiden paskiaisten ahneuden takia. En vain pysty olemaan tyynenä. Tai teeskennellä että KAIKKI ON HYVIN! Paskat on. Tosiasia on että kaikki ei todellakaan ole nyt hyvin. Maailma elää hyvin synkeää vaihetta ja se vaikuttaa meihin kaikkiin. 

On pakko ryhtyä vastarintaan. En todellakaan tiedä miten, mutta pakko on. Minä en voi katsoa vaan sivusta, enkä voi turruttaa itseäni päihteillä, seksillä ja viihteellä loputtomiin. En voi olla ”tolkun ihminen” joka pysyy hiljaa ja antaa kaiken vain tapahtua.

En tiedä olemmeko me nyt samassa tilanteessa kuin Hitlerin noustua valtaan 1933. Voi olla että Trump ei ole ”yhtä paha” (jos nyt missään vertailussa mitään järkeä edes on) ja että pahimpia asioita ei tapahdukaan. Voi myös olla että Trump tulee oman egonsa vuoksi ajamaan maailman ydinsotaan. 

Voi olla että tammikuun 20. päivää 2017 tullaan kiroamaan vuosisatoja.

Mutta ainakin sitä tullaan kiroamaan jos annamme trumpismin toteutua vapaasti.

Ja tässä vielä lopuksi vanhan vallankumouksellisen sanoja:

 

Aktiivinen vai passiivinen?

Ihmiskunnan historia on aiemminkin syklistä kuin lineaarista. Samat asiat, hiukan eri muodoissa, toistuvat uudestaan ja uudestaan. Ja ikävä kyllä tämä koskee myös sotia ja kriisejä. Ja nyt elämme kai sitten uuden kaaoksen ajan alkuvaiheita. Kaikki hajaannuksen merkit ovat ilmassa. Se huima taloudellinen ja sosiaalinen kasvu, joka koettiin Euroopassa viime vuosisadan lopulla, on ajautunut päätökseensä. Mikään kasvu ei voi jatkua loputtomiin. Ja nyt jo ollaan saavuttamassa maapallon kantokyvyn ehdottomia rajoja.

Vaikka merkit ovat ilmassa, uskottelevat monet edelleen itselleen että kaikki tulee vaan jatkumaan enemmän tai vähemmän samoin. Eli että ihminen tulee tavalliseen tapaan tekemään työtään, kuluttamaan ja elämään. Lehtien otsikot ovat täynnä pääasiassa vauraalle porvaristolle suunnattuja lifestyle-vinkkejä ja kulutusneuvoja. Ihmisiä kannustetaan tekemään päätöksiä jotka perustuvat oletukseen nykyisen ajan ikuisuudesta. Oletetaan että liberaali kapitalismi jatkaa voittokulkuaan aina pitkälle oman sukupolveni eläkepäiville saakka. Kaikki nykyiset ongelmat ovat vain pientä heilahtelua, joka kyllä loppuu kun me kaikki vaan olemme kunnon kansalaisia ja kuluttajia. Kun siirrämme vastuun "asiantuntijoille" ja markkinavoimille, olemme turvassa.

Mutta mitä sitten kun p*ska osuu tuulettimeen? Tai kun huomataan että yhteiskunta ei enää jaakaan ihmisille sosiaaliturvaa, ilmaista terveydenhoitoa ja koulutusta? Tai kun moderni infrastruktuuri ei enää toimi ja ruoka loppuu kaupoista? Tai kun kaduilla alkaa liikkua vihamielisiä tyyppejä aseiden kanssa? Tai kun alkaa täysi sota? Loputtomiin ei voi teeskennellä kaiken olevan hyvin ja normaalisti.

Totuus on että, meidän länsimainen utopiamme on kovaa vauhtia sortumassa. Eikä tässä auta enää se, että äänestää sitä liberaalia vasemmistolaista, joka lupaa kaikille kaikkea kivaa ja enemmän. Eikä auta sekään että äänestää rajua oikeistopopulistia joka lupaa tuoda "vanhat hyvät ajat" takaisin ja antaa pahiksille turpaan. 

On kyse isommista asioista. Maailmassa on päässeet vapaaksi todella pelottavat voimat. Samat voimat jotka auttoivat aikoinaan valtaan natsit ja fasistit. Samat voimat jotka ajoivat Ranskan vallankumouksen terrorin aikaan ja hukuttivat Venäjän stalinismin verilöylyyn. On parasta pitää hatustaan kiinni, koska meno alkaa mennä hurjaksi. Maailma ei tule menemään totuttuun suuntaan. Ja kuten on kuluneen vuoden aikana nähty Ranskassa, Saksassa ja Turkissa, eivät ikävät asiat tapahdu enää vain "siellä jossain". Ne rikkovat nyt myös meidän eurooppalaistenkin mielet ja elämät. 

Mikä siis neuvoksi? 

Jokaisen tulee ottaa vastuu omista tekemisistään. Kuten Gil-Scott Heron sanoi:"the revolution will put you in the driver's seat". Kun perinteinen yhteiskuntarauha alkaa särkyä ja tilalle tulevat vallankumoukselliset, muutoksen ajat, pitää jokaisen miettiä paikkaansa. Vaikka valtavirtamedia ja koulut kehottaisivatkin passiivisuuteen ja olemaan väritön, äänetön "tolkun ihminen". Kun alkaa oikea taistelu siitä kelle tulevaisuus maailmassa kuuluu, on jokaisen paikalla merkitys. Kaikilla päätöksillä on merkitystä. Kaikkien on valittava tiensä. Tällä hetkellä vaihtoehtoja vaikuttaa karkeasti sanottuna olla kaksi; passiivisuus tai aktiivisuus. 

Passiivisuus tarkoittaa sitä että jatkaa kuten aina ennenkin. Uskoo valtakulttuurin unen ja olettaa että jos vain tekee työnsä kunnolla, niin saa palasen porvarillisesta unelmasta. Passiivinen ihminen tekee niin kuin hänen odotetaan tekevän. Hän omaksuu orjamentaliteetin ja elää elämänsä uskoen ympäristönsä määritelmät oikeasta ja väärästä. Mutta kun valtakulttuuri ja vallalla olevat olosuhteet järkkyvät, on passiivinen kunnon kansalainen pulassa. Hän on silloin koditon ja avuton. Ja usein passiivisten ihmisten muodikkaan ja valtavirtaisen kuoren alta paljastuu sieluttomuus ja oman Itsen täydellinen poissaolo.

Aktiivisuus tarkoittaa vallankumouksellisuutta ja sitä että pysyy lojaalina Itselleen. Silloinkin kun ihmiset ympärillä sylkevät päälle ja pitävät hulluna. Aktiivinen ihminen kieltäytyy uskomasta asioita vain sen vuoksi että auktoriteetit niin vaativat. Aktiivinen/vallankumouksellinen ihminen muodostaa itse käsityksensä oikeasta ja väärästä ja toimii sen mukaan. Aktiivinen ihminen ei välitä laeista jos ne eivät ole hänen oman etunsa mukaisia. Aktiivinen elää tietäen sen ettei auktoriteetteihin ja yhteiskuntaan tule tukeutua liikaa. Aktiivinen ihminen ei ole kuuliainen valtioille, uskonnoille tai poliittisille puolueille. Aktiiviset ihmiset ovat niitä jotka selviävät parhaiten vallankumouksellisten muutosten läpi. 

Pysy siis kuuliaisena itsellesi sekavina aikoina. Ja tee mitä täytyy tehdä, vaikkei se olisi helpoin ratkaisu. Äläkä anna tilaa orjamentaliteetille ja hylkää ideaalejasi vain sen vuoksi koska ne ovat epämuodikkaita tai eivät edusta massan mielipiteitä. Usein aidon itsenäisiä ja aktiivisia ihmisiä inhotaan passiivisen enemmistön taholta. Passiiviset ihmiset näkevät aktiivisissa sen mitä kadehtivat eniten; voimakkaan Itsen ja tahdon, joka ei vain noudata massan halpaa moralismia. Passiivisten ihmisten pseudopsykologia haukkuu aktiivisia "narsisteiksi", "egoisteiksi" ja "itsekkäiksi". Mutta kun vaikeat ajat koittavat, on selvää kuka voittaa. 

Linkki aiheeseen liittyen:

https://medium.com/@theonlytoby/history-tells-us-what-will-happen-next-with-brexit-trump-a3fefd154714#.b39ts68dd

Uusi uljas virtuaalimaailma

Virtuaali- ja lisäketodellisuudet (augmented reality) ovat lyömässä nyt läpi ja päätymässä ”tavallistenkin” kansalaisten käsiin ja mieliin. Pokemon Go lienee ensimmäinen laajaa menestystä nauttivat lisättyyn todellisuuteen perustuva sovellus. Tosin sen menestyksestä ei ole tarvetta puhua enempää, onhan se jo suositumpaa kuin Tinder ja nettiporno. Pokemon Go’ta on helppo irvailla ja satirisoida, mutta tietenkin sitä on helppo myös puolustaa viattomana leikkinä ja viihteenä, joka ei käyttäjiensä mukaan eroa juurikaan hipasta tai kroketista. Mutta virtuaali- ja lisättyyn todellisuuteen sisältyy myös yllättäviä ja vähemmän mukavia mahdollisuuksia, joita ei ole omasta mielestäni otettu huomioon.

Tilanne on näiden uusien todellisuuden muotojen suhteen toistaiseksi melko mukava; kuka tahansa voi niitä käyttää vapaaehtoisesti ja oman mielensä mukaan tai olla käyttämättä. Mutta kuten aina uuden teknologian hypetyksen aikaan, ei kukaan halua myöntää ikäviä vaihtoehtoja ja skenaarioita. Lisätyn todellisuuden alkutaival näyttää juuri samalta kuin vaikka internetin yleistyminen; keksintöä pidetään ihmeellisenä, ihanana ja vapauttavana. Samaan aikaan varottelijoihin suhtaudutaan ilonpilaajina ja pahanilmanlintuina. Itse olen varmaan joidenkin mielestä juuri sellainen.

Mitkä sitten ovat niitä riskejä? No, mietitäänpä aluksi mitä kaikkea lisätyn todellisuuden ja virtuaalitodellisuuden avulla voi tehdä. On totta että niiden avulla voidaan kehittää ennenkokemattoman tasoista viihdettä ja taidetta. Etenkin täydessä virtuaalitodellisuudessa mahdollisuudet ovat uskomattomat; ihminen voi sulautua osaksi kehitettyä ympäristöä. Ja käyttäjien kokemusten perusteella on selvää että virtuaalimaailmaan uppoaminen on aivan eri tason juttu kuin ruudun tuijottaminen ja sen viesteihin reagointi. Ja sitten on toki VR-lasien kautta katsottu aikuisviihde, jossa katsojen silmät näkevät saman kuin pornonäyttelijät. Se vie ihmisen yhä syvemmälle fantasiamaailmoihin, todennäköisesti samalla vähentäen ihmisen elämän muuta sisältöä. Ihmisellä ei ole aikaa kaikkeen ja monet valitsevat aina mukavimman ja helpomman vaihtoehdon. Jossakin vaiheessa, kun teknologia on tarpeeksi kehittynyttä, saattaa syntyä ihmisjoukkoja, jotka elävät lähes koko elämänsä virtuaalitodellisuuksissa. Matrix alkaa näyttää päivä päivältä todennäköisemmältä. Tosin todellinen Matrix ei tule perustumaan koneiden vallankumoukseen. Se tulee perustumaan aiemminkin markkinatalouden tuotteisiin ja trendeihin.

 Mutta nyt joku voi kysyä että mitä pahaa tuossa on? Jos ihminen haluaa hylätä todellisen maailman, niin eikö hänellä tulisi olla siihen mahdollisuudet? Kyllä. Mutta on syytä miettiä että kuinka suurelta osin virtuaalitodellisuuden valinta on vapaaehtoista. Me elämme maailmassa jossa ihmisen mieli täyttyy varhaisimmista vuosista lähtien mainoksilla ja propagandan erinäisillä muodoilla. Kukaan ei voi välttyä siltä. 

Ja maailmassa on niin paljon vääryyksiä ja ahdistavia asioita, että monille virtuaalitodellisuuteen upottautuminen voi olla pelkkä psyykkinen defenssi, tosiasioiden kieltäminen tai addiktio. Nettiaddiktio on jo tunnettu ilmiö. Addiktio virtuaalitodellisuuksiin saattaa olla sen uudempi ja voimakkaampi muoto.Virtuaalitodellisuus voi olla joillekuille kovaa kamaa, josta ei pääse irti vaikka haluaisi.

On mielenkiintoista kuinka samaan aikaan kun virtuaalitodellisuudet yleistyvät, demokratia ja ihmisoikeudet ovat ympäri maailmaa uhattuina. Totalitaristiset liikkeet nostavat päätään lähes kaikkialla maailmassa. Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen alkanut demokratisoituminen on vaarassa päättyä. Samaan aikaan etenkin länsimaiden yläluokan keskuudessa leviää innostus virtuaalieskapismiin. Kenties yksi syy virtuaalitodellisuuksien suosiolle löytyy kyynisestä ja apaattisesta suhtautumisesta maailman tilaan; kun ei uskota että sitä voidaan muuttaa, paetaan muualle. Koskaan ennen ei samankaltainen eskapismi ole ollut mahdollista massoille.

Virtuaalitodellisuuden dystooppisiin mahdollisuuksiin kuuluu myös se, että virtuaali- ja lisätyistä todellisuuksista tulee pakollisia. Valtiot ja markkinavoimat tekevät virtuaalitodellisuutta ilman elämisestä niin haastavaa että jokaisen on pakko mennä siihen mukaan. Kieltäytyminen johtaa samaan kuin nykyään ilman nettiä eläiminen. Tämä kehitys ei ole mitenkään mahdoton tai edes kovin epätodennäköinen. Ja silloin sillä joka tuottaa virtuaalitodellisuuden sisällön, on suurin valta. Pitkälle menneessä skenaariossa päättävällä taholla on valta päättää mitä ihmiset näkevät ja kokevat. 

                                                               

Mutta, pelatkaa vaan Pokemonia ja tehkää mitä tykkäätte, mutta muistakaa se, että mullistavaan teknologiaan sisältyy aina riskejä, jotka saattavat jäädä hypetyksen varjoon. Ja virtuaalitodellisuus ei tule ratkaisemaan nykyisiä yhteiskunnallisia ongelmia. Se ei tule lopettamaan sotia, ilmastonmuutosta, tuloerojen kasvua tai pysäyttämään totalitaristista kehitystä. Se ei tule vapauttamaan ihmiskuntaa tai yksilöä. Kannattaa myös muistaa että eskapismi voi joskus kertoa myös ongelmallisesta suhtautumisesta maailmaan, eikä se ole vain viatonta hupia. Ja miettikää myös keille annatte rahenne, tietonne ja aikanne. Jokainen valinta vaikuttaa maailmaan.

Linkkejä aiheeseen liittyen:

http://www.thedailybeast.com/articles/2016/07/11/pokemon-go-is-a-hacker-s-dream.html 

http://www.vrs.org.uk/virtual-reality-applications/ 

http://www.cnet.com/news/the-dangers-of-virtual-reality/ 

http://www.mat.ucsb.edu/~g.legrady/academic/courses/01sp200a/students/enricaLovaglio/VRsite/potencials.html