Aktiivinen vai passiivinen?

Ihmiskunnan historia on aiemminkin syklistä kuin lineaarista. Samat asiat, hiukan eri muodoissa, toistuvat uudestaan ja uudestaan. Ja ikävä kyllä tämä koskee myös sotia ja kriisejä. Ja nyt elämme kai sitten uuden kaaoksen ajan alkuvaiheita. Kaikki hajaannuksen merkit ovat ilmassa. Se huima taloudellinen ja sosiaalinen kasvu, joka koettiin Euroopassa viime vuosisadan lopulla, on ajautunut päätökseensä. Mikään kasvu ei voi jatkua loputtomiin. Ja nyt jo ollaan saavuttamassa maapallon kantokyvyn ehdottomia rajoja.

Vaikka merkit ovat ilmassa, uskottelevat monet edelleen itselleen että kaikki tulee vaan jatkumaan enemmän tai vähemmän samoin. Eli että ihminen tulee tavalliseen tapaan tekemään työtään, kuluttamaan ja elämään. Lehtien otsikot ovat täynnä pääasiassa vauraalle porvaristolle suunnattuja lifestyle-vinkkejä ja kulutusneuvoja. Ihmisiä kannustetaan tekemään päätöksiä jotka perustuvat oletukseen nykyisen ajan ikuisuudesta. Oletetaan että liberaali kapitalismi jatkaa voittokulkuaan aina pitkälle oman sukupolveni eläkepäiville saakka. Kaikki nykyiset ongelmat ovat vain pientä heilahtelua, joka kyllä loppuu kun me kaikki vaan olemme kunnon kansalaisia ja kuluttajia. Kun siirrämme vastuun "asiantuntijoille" ja markkinavoimille, olemme turvassa.

Mutta mitä sitten kun p*ska osuu tuulettimeen? Tai kun huomataan että yhteiskunta ei enää jaakaan ihmisille sosiaaliturvaa, ilmaista terveydenhoitoa ja koulutusta? Tai kun moderni infrastruktuuri ei enää toimi ja ruoka loppuu kaupoista? Tai kun kaduilla alkaa liikkua vihamielisiä tyyppejä aseiden kanssa? Tai kun alkaa täysi sota? Loputtomiin ei voi teeskennellä kaiken olevan hyvin ja normaalisti.

Totuus on että, meidän länsimainen utopiamme on kovaa vauhtia sortumassa. Eikä tässä auta enää se, että äänestää sitä liberaalia vasemmistolaista, joka lupaa kaikille kaikkea kivaa ja enemmän. Eikä auta sekään että äänestää rajua oikeistopopulistia joka lupaa tuoda "vanhat hyvät ajat" takaisin ja antaa pahiksille turpaan. 

On kyse isommista asioista. Maailmassa on päässeet vapaaksi todella pelottavat voimat. Samat voimat jotka auttoivat aikoinaan valtaan natsit ja fasistit. Samat voimat jotka ajoivat Ranskan vallankumouksen terrorin aikaan ja hukuttivat Venäjän stalinismin verilöylyyn. On parasta pitää hatustaan kiinni, koska meno alkaa mennä hurjaksi. Maailma ei tule menemään totuttuun suuntaan. Ja kuten on kuluneen vuoden aikana nähty Ranskassa, Saksassa ja Turkissa, eivät ikävät asiat tapahdu enää vain "siellä jossain". Ne rikkovat nyt myös meidän eurooppalaistenkin mielet ja elämät. 

Mikä siis neuvoksi? 

Jokaisen tulee ottaa vastuu omista tekemisistään. Kuten Gil-Scott Heron sanoi:"the revolution will put you in the driver's seat". Kun perinteinen yhteiskuntarauha alkaa särkyä ja tilalle tulevat vallankumoukselliset, muutoksen ajat, pitää jokaisen miettiä paikkaansa. Vaikka valtavirtamedia ja koulut kehottaisivatkin passiivisuuteen ja olemaan väritön, äänetön "tolkun ihminen". Kun alkaa oikea taistelu siitä kelle tulevaisuus maailmassa kuuluu, on jokaisen paikalla merkitys. Kaikilla päätöksillä on merkitystä. Kaikkien on valittava tiensä. Tällä hetkellä vaihtoehtoja vaikuttaa karkeasti sanottuna olla kaksi; passiivisuus tai aktiivisuus. 

Passiivisuus tarkoittaa sitä että jatkaa kuten aina ennenkin. Uskoo valtakulttuurin unen ja olettaa että jos vain tekee työnsä kunnolla, niin saa palasen porvarillisesta unelmasta. Passiivinen ihminen tekee niin kuin hänen odotetaan tekevän. Hän omaksuu orjamentaliteetin ja elää elämänsä uskoen ympäristönsä määritelmät oikeasta ja väärästä. Mutta kun valtakulttuuri ja vallalla olevat olosuhteet järkkyvät, on passiivinen kunnon kansalainen pulassa. Hän on silloin koditon ja avuton. Ja usein passiivisten ihmisten muodikkaan ja valtavirtaisen kuoren alta paljastuu sieluttomuus ja oman Itsen täydellinen poissaolo.

Aktiivisuus tarkoittaa vallankumouksellisuutta ja sitä että pysyy lojaalina Itselleen. Silloinkin kun ihmiset ympärillä sylkevät päälle ja pitävät hulluna. Aktiivinen ihminen kieltäytyy uskomasta asioita vain sen vuoksi että auktoriteetit niin vaativat. Aktiivinen/vallankumouksellinen ihminen muodostaa itse käsityksensä oikeasta ja väärästä ja toimii sen mukaan. Aktiivinen ihminen ei välitä laeista jos ne eivät ole hänen oman etunsa mukaisia. Aktiivinen elää tietäen sen ettei auktoriteetteihin ja yhteiskuntaan tule tukeutua liikaa. Aktiivinen ihminen ei ole kuuliainen valtioille, uskonnoille tai poliittisille puolueille. Aktiiviset ihmiset ovat niitä jotka selviävät parhaiten vallankumouksellisten muutosten läpi. 

Pysy siis kuuliaisena itsellesi sekavina aikoina. Ja tee mitä täytyy tehdä, vaikkei se olisi helpoin ratkaisu. Äläkä anna tilaa orjamentaliteetille ja hylkää ideaalejasi vain sen vuoksi koska ne ovat epämuodikkaita tai eivät edusta massan mielipiteitä. Usein aidon itsenäisiä ja aktiivisia ihmisiä inhotaan passiivisen enemmistön taholta. Passiiviset ihmiset näkevät aktiivisissa sen mitä kadehtivat eniten; voimakkaan Itsen ja tahdon, joka ei vain noudata massan halpaa moralismia. Passiivisten ihmisten pseudopsykologia haukkuu aktiivisia "narsisteiksi", "egoisteiksi" ja "itsekkäiksi". Mutta kun vaikeat ajat koittavat, on selvää kuka voittaa. 

Linkki aiheeseen liittyen:

https://medium.com/@theonlytoby/history-tells-us-what-will-happen-next-with-brexit-trump-a3fefd154714#.b39ts68dd

Uusi uljas virtuaalimaailma

Virtuaali- ja lisäketodellisuudet (augmented reality) ovat lyömässä nyt läpi ja päätymässä ”tavallistenkin” kansalaisten käsiin ja mieliin. Pokemon Go lienee ensimmäinen laajaa menestystä nauttivat lisättyyn todellisuuteen perustuva sovellus. Tosin sen menestyksestä ei ole tarvetta puhua enempää, onhan se jo suositumpaa kuin Tinder ja nettiporno. Pokemon Go’ta on helppo irvailla ja satirisoida, mutta tietenkin sitä on helppo myös puolustaa viattomana leikkinä ja viihteenä, joka ei käyttäjiensä mukaan eroa juurikaan hipasta tai kroketista. Mutta virtuaali- ja lisättyyn todellisuuteen sisältyy myös yllättäviä ja vähemmän mukavia mahdollisuuksia, joita ei ole omasta mielestäni otettu huomioon.

Tilanne on näiden uusien todellisuuden muotojen suhteen toistaiseksi melko mukava; kuka tahansa voi niitä käyttää vapaaehtoisesti ja oman mielensä mukaan tai olla käyttämättä. Mutta kuten aina uuden teknologian hypetyksen aikaan, ei kukaan halua myöntää ikäviä vaihtoehtoja ja skenaarioita. Lisätyn todellisuuden alkutaival näyttää juuri samalta kuin vaikka internetin yleistyminen; keksintöä pidetään ihmeellisenä, ihanana ja vapauttavana. Samaan aikaan varottelijoihin suhtaudutaan ilonpilaajina ja pahanilmanlintuina. Itse olen varmaan joidenkin mielestä juuri sellainen.

Mitkä sitten ovat niitä riskejä? No, mietitäänpä aluksi mitä kaikkea lisätyn todellisuuden ja virtuaalitodellisuuden avulla voi tehdä. On totta että niiden avulla voidaan kehittää ennenkokemattoman tasoista viihdettä ja taidetta. Etenkin täydessä virtuaalitodellisuudessa mahdollisuudet ovat uskomattomat; ihminen voi sulautua osaksi kehitettyä ympäristöä. Ja käyttäjien kokemusten perusteella on selvää että virtuaalimaailmaan uppoaminen on aivan eri tason juttu kuin ruudun tuijottaminen ja sen viesteihin reagointi. Ja sitten on toki VR-lasien kautta katsottu aikuisviihde, jossa katsojen silmät näkevät saman kuin pornonäyttelijät. Se vie ihmisen yhä syvemmälle fantasiamaailmoihin, todennäköisesti samalla vähentäen ihmisen elämän muuta sisältöä. Ihmisellä ei ole aikaa kaikkeen ja monet valitsevat aina mukavimman ja helpomman vaihtoehdon. Jossakin vaiheessa, kun teknologia on tarpeeksi kehittynyttä, saattaa syntyä ihmisjoukkoja, jotka elävät lähes koko elämänsä virtuaalitodellisuuksissa. Matrix alkaa näyttää päivä päivältä todennäköisemmältä. Tosin todellinen Matrix ei tule perustumaan koneiden vallankumoukseen. Se tulee perustumaan aiemminkin markkinatalouden tuotteisiin ja trendeihin.

 Mutta nyt joku voi kysyä että mitä pahaa tuossa on? Jos ihminen haluaa hylätä todellisen maailman, niin eikö hänellä tulisi olla siihen mahdollisuudet? Kyllä. Mutta on syytä miettiä että kuinka suurelta osin virtuaalitodellisuuden valinta on vapaaehtoista. Me elämme maailmassa jossa ihmisen mieli täyttyy varhaisimmista vuosista lähtien mainoksilla ja propagandan erinäisillä muodoilla. Kukaan ei voi välttyä siltä. 

Ja maailmassa on niin paljon vääryyksiä ja ahdistavia asioita, että monille virtuaalitodellisuuteen upottautuminen voi olla pelkkä psyykkinen defenssi, tosiasioiden kieltäminen tai addiktio. Nettiaddiktio on jo tunnettu ilmiö. Addiktio virtuaalitodellisuuksiin saattaa olla sen uudempi ja voimakkaampi muoto.Virtuaalitodellisuus voi olla joillekuille kovaa kamaa, josta ei pääse irti vaikka haluaisi.

On mielenkiintoista kuinka samaan aikaan kun virtuaalitodellisuudet yleistyvät, demokratia ja ihmisoikeudet ovat ympäri maailmaa uhattuina. Totalitaristiset liikkeet nostavat päätään lähes kaikkialla maailmassa. Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen alkanut demokratisoituminen on vaarassa päättyä. Samaan aikaan etenkin länsimaiden yläluokan keskuudessa leviää innostus virtuaalieskapismiin. Kenties yksi syy virtuaalitodellisuuksien suosiolle löytyy kyynisestä ja apaattisesta suhtautumisesta maailman tilaan; kun ei uskota että sitä voidaan muuttaa, paetaan muualle. Koskaan ennen ei samankaltainen eskapismi ole ollut mahdollista massoille.

Virtuaalitodellisuuden dystooppisiin mahdollisuuksiin kuuluu myös se, että virtuaali- ja lisätyistä todellisuuksista tulee pakollisia. Valtiot ja markkinavoimat tekevät virtuaalitodellisuutta ilman elämisestä niin haastavaa että jokaisen on pakko mennä siihen mukaan. Kieltäytyminen johtaa samaan kuin nykyään ilman nettiä eläiminen. Tämä kehitys ei ole mitenkään mahdoton tai edes kovin epätodennäköinen. Ja silloin sillä joka tuottaa virtuaalitodellisuuden sisällön, on suurin valta. Pitkälle menneessä skenaariossa päättävällä taholla on valta päättää mitä ihmiset näkevät ja kokevat. 

                                                               

Mutta, pelatkaa vaan Pokemonia ja tehkää mitä tykkäätte, mutta muistakaa se, että mullistavaan teknologiaan sisältyy aina riskejä, jotka saattavat jäädä hypetyksen varjoon. Ja virtuaalitodellisuus ei tule ratkaisemaan nykyisiä yhteiskunnallisia ongelmia. Se ei tule lopettamaan sotia, ilmastonmuutosta, tuloerojen kasvua tai pysäyttämään totalitaristista kehitystä. Se ei tule vapauttamaan ihmiskuntaa tai yksilöä. Kannattaa myös muistaa että eskapismi voi joskus kertoa myös ongelmallisesta suhtautumisesta maailmaan, eikä se ole vain viatonta hupia. Ja miettikää myös keille annatte rahenne, tietonne ja aikanne. Jokainen valinta vaikuttaa maailmaan.

Linkkejä aiheeseen liittyen:

http://www.thedailybeast.com/articles/2016/07/11/pokemon-go-is-a-hacker-s-dream.html 

http://www.vrs.org.uk/virtual-reality-applications/ 

http://www.cnet.com/news/the-dangers-of-virtual-reality/ 

http://www.mat.ucsb.edu/~g.legrady/academic/courses/01sp200a/students/enricaLovaglio/VRsite/potencials.html 

Tragedian keskipiste

Jatkan taas blogiani. En aivan tiedä miksi. Ehkä asia vaan on niin että minulla on jokin pakonomainen tarve kirjoittaa ja jakaa ajatuksiani. Ja maailmassa on äärettömän paljon asioita joista saa ja joista pitääkin kirjoittaa. Yritän pysytellä totuudellisuudessa ja olla rehellinen, koska tässä maailmassa on niin paljon epärehellistä, valheellista ja teeskentelevää puhetta. Ehkä omat juttuni voivat toimia jonkinlaisena vastalääkkeenä niille, tosin vain pienessä mittakaavassa. Kenties tämä kirjoittelu toimii myös terapeuttisena toimintana hullussa maailmassa.

Eilen, 12.6.2016 uutiskynnyksen ylitti jälleen yksi veriteko ja massamurha. Floridan Orlandossa ISIS-terroristijärjestöä tukenut asemies tunkeutui seksuaalivähemmistöjen suosimalle klubille, latasi aseensa ja teurasti noin 50 ihmistä. Mutta jaksaako siitä enää edes järkyttyä? ISIS:in ja muiden terroristiryhmien tekemät raakuudet ovat uutisvirrassa jo arkipäivää. En voi sanoa olevani kovinkaan yllättynyt tästä viimeisimmästä raakuudesta. Valitettavasti.

Media kauhistelee ja mässäilee aina kun länsimaissa tapahtuu joukkomurhia. Muualla maailmassa tapahtuneet kauheudet pysyvät yleensä pääosin poissa otsikoista. On jollakin tapaa poikkeuksellista kun esimerkiksi New Yorkissa, Lontoossa tai Pariisissa tehdään terrori-iskuja siiviiliväestöä kohtaan. Ne kun tapahtuvat meidän ”sivistyneessä” maailmassamme. Meidän kuplassamme. Alueella jonka pitäisi olla turvasatama maailman pahuudelta. Kukaan hädin tuskin muistaa kun satoja ihmisiä kuolee silimittömissä väkivallanteoissa Euroopan ja Yhdysvaltojen ulkopuolella. Kuka muistaa mitä tapahtui esimerkiksi Nigeriassa viime vuoden tammikuun ensimmäisinä päivinä? No, Boko Haram-terroristit tappoivat silloin ja siellä yli 2000 ihmistä. Loukkaantuneiden määrää ei koskaan saatu edes selville. Ja Nigerian kaltaisessa maassa, toisin kuin rikkaissa länsimaissa, ei ole mahdollista antaa uhrien omaisille kriisiapua tai maksaa heille käyntejä terapeuttien luona. Nigeriassa kaikkien yli 2000 murhatun omaiset joutuvat vain elämään ilman mitään apua hyvin köyhissä oloissa. Ja todennäköisesti he tulevat kohtaamaan samanlaista väkivaltaa vielä uudestaankin. Länsimaissa uhrit ja heidän omaisensa ovat sentään usein yhteiskunnan tukiverkon ja hyvinvointipalveluiden kannattelemina. Jopa väkivallan uhrien joukossa me länsimaalaiset olemme ensimmäistä luokkaa. Se on hyvä muistaa.

”Not in my back yard”-ajattelu näkyy selvimmin juuri suhtautumisessa terroritekoihin. Emme oikeasti välitä tapettujen tai vammautuneiden määrästä. Kunhan saamme pitää turvallisen läntisen, sivistyneen maailmamme, on se ja sama mitä ulkopuolella tapahtuu. Afrikan tai Aasian sodat ja kauheudet eivät ole meidän juttumme. Ne eivät vaikuta siihen kuinka turvalliselta tuntuu kävellä täällä ulos ovesta. Ja niin kauan kun terroristit ovat muita kuin meitä ja naapureitamme, voimme pitää itseämme myös moraalisesti parempana joukkona, joka ei koskaan ryhtyisi terrorismiin.

Ajattelemme olevamme tieteen, humanismin, demokratian ja vapauden suurimpia ystäviä ja että historiamme on esimerkki niiden voittokulusta. Meillä oli länsimaissa valistusajattelijamme, taiteilijamme ja ihmisoikeuksien suuret puolustajat. Ihmettelemme miksei muu maailma ota avosylin vastaan ideoitamme ja kehitystämme. Ja järkytymme kun meihin kohdistetaan väkivaltaa. Mitä pahaa me olemme muka tehneet?

Kokonaan unohtuu se kuinka raaka Euroopan ja länsimaiden historia on ollut ja mitä länsimaat ovat tehneet muulle maailmalle. Euroopan ja Amerikan 1900-luku maailmansotineen, holokausteineen ja massamurhineen on vertaansa vailla. Nykyään toki voi suojautua tuoltakin ajattelemalla että ne olivat ”vain” ne natsit ja kommunistit. Ja toisen maailmansodan päättymisestähän on jo yli 70 vuotta! Tuo puolustusmekanismi ei kuitenkaan toimi. Ne eurooppalaiset jotka rakensivat keskitysleirit ja osallistuivat maailmansotien kaltaisiin, teollisen tehokkaisiin joukkomurhiin, olivat samanlaisia ihmisiä kuin mekin.

Ja muusta maailmasta poiketen, eurooppalaisilla on tieteellisen ja teknologisen kehityksensä sekä vaurautensa vuoksi ollut aina 1500-luvulta lähtien suvereeni mahdollisuus lähteä toteuttamaan raakuuksia kaikkialle maailmaan. Kolonialismin ajan maailmassa brittien ja muiden Euroopan imperiumien (ja myöhemmin USA:n) sotajoukot ja palkkasotilaat kylvivät kauhua globaalisti. Miljoonia ihmisiä orjuutettiin. 1800-luvun aikana eurooppalaiset tuhosivat säälimättä kokonaisia kansoja ympäri maailmaa. Ja sama jatkui 1900-luvulla, maailmansotien jälkeen, osana suurvaltojen imperialistista politiikkaa. Vietnam, Afganistan ja monet muut maat ovat saaneet tuntea ”sivistyneen” maailman huonommat puolet pahimmilla mahdollisilla tavoilla. Ja Lähi-idän nykyiset kriisitkin ovat pitkälti lähtöisin länsimaiden, Israelin ja Venäjän sekaantumisesta alueen tapahtumiin.

Eurooppalainen ihminen on kykeneväinen siis aivan yhtä hirveisiin tekoihin kuin kuka tahansa muukin. Ja tuo fakta tulee esille myös kun katsotaan eurooppalaisten ja länsimaalaisten ISIS-taistelijoiden määrää. Monet ihmettelevät että miten kukaan voi lähteä täältä koto-Euroopasta taistelemaan terroristien riveihin ja murhaamaan siviilejä. Mutta ei se ole mikään ihme. Todennäköisesti he ovat samanlaisia ihmisiä kuin ne jotka aikoinaan innostuivat stalinistisesta kommunismista, fasismista ja natsismista. He ovat vain uusin luku raakuuksien ja fanaattisuuden historiassa.

Valtaosa maailman ihmisistä on aivan yhtä syyllisiä pahuuteen kuin sinä tai minä. Ansioiltaan he ovat yhtä moraalisia kuin me muutkin. Enintään heidän pahat tekonsa ovat vain erilaisia kuin meidän. Tämän vuoksi emme voi pitää eurooppalaisten tai amerikkalaisten henkiä muita tärkeämpinä. Se ei ole moraalisesti kestävää ajattelua. Se on elitismiä ja rasismia. Me emme ole erityisiä vain koska elämme Euroopassa. Meidän historiamme ei myöskään anna aihetta ylemmyydentunteeseen.

Jokainen ihminen maailmassa on syntyessään yhtä hyvä ja paha. Mutta osallistuessaan epäoikeudenmukaisuuksiin, hän välittömästi alentaa itsensä ja nostattaa huonoja puoliaan.

Kenties juuri se että tiedostamme vajaivaisuutemme, onnettomuutemme ja tasa-arvomme, voi auttaa rakentamaan parempaa maailmaa. Aina kun ihmisiä aletaan laittaa syntyperän, etnisyyden ja kulttuurin perusteella paremmuusjärjestykseen, syntyy väkivaltaa. Mutta hierarkian suosiminen ei ole vain jotain karkeaa rasismia, se on myös tragedioiden asettamista ”tärkeysjärjestykseen” kulttuurin, maan tai etnisen ryhmän perusteella. Jos suret todella terrori-iskujen uhreja universaalisti, älä keskity vain siihen mitä länsimaissa tapahtuu. Floridan terrori-isku on aivan yhtä kauheaa kuin se terrori mitä lähes joka päivä tapahtuu Lähi-idässä ja Afrikan eri osissa. Maailmalla ja tragedioilla ei ole keskipistettä.

Ääripäistä

Äärioikeistolaisen Soldiers of Odin-katujengin partiointi Suomen kaduilla on onneksi herättänyt huomattavan määrän vastustusta. Laaja mielipide on katupartioita vastaan. Mutta samalla kun äärioikeisto on saanut vahvaa kritiikkiä ja vastustusa osakseen, on myös ”toinen ääripää” tuomittu. ”Toisella ääripäällä” viitataan hyvin epäselvästi joukkoon suomalaisia anarkisteja, antifasisteja, vasemmistolaisia ja etenkin Loldiers of Odin-tempauksen järjestäjiin (joilla ei tietääkseni ole  poliittista ideologiaa). Oikeastaan noille ryhmille ainoa yhteinen tekijä on äärioikeistoin ja S.O.O:n vastustaminen. Mutta tästä huolimatta maamme ”tolkulliset” ihmiset pitävät heitä yhtä pahana uhkana kun valkoista ylivaltaa kannattavia, väkivaltarikoksista tuomittuja Soldiers of Odinin jäseniä.

Mahtavatkohan ”kumpaakin ääripäätä” vastustavat kunnon kansalaiset tietää oikeastaan mitään mistä puhuvat? On toki totta että jos äärivasemmistolainen/anarkistinen ryhmä syyllistyisi väkivaltaan, tulisi siihen puuttua. Mutta Soldiers of Odinin ja muiden äärioikeistolaisten ryhmien vastustamisessa ei ole kyse sellaisesta tilanteesta. Ja Loldiers of Odin ei ole porukka joka millään tapaa aiheuttaisi uhkaa kellekään. Ryhmän tavoitteena on vain häiritä odinilaisten toimintaa, eikä käyttää väkivaltaa ketään kohtaan. Mutta tästä huolimatta ”tolkulliset” ja maltilliset suomalaiset niputtavat heidät suoraan samaan porukkaan vandalismia suosivien anarkistien, väkivaltaisten uusnatsien ja uskonnollisten fanaatikkojen kanssa. Näin ollen maltilliset ja ”lainkuuliaiset” ihmiset menevät tuomitsemaan ainoan ryhmän joka on toiminut S.O.O:ta vastaan muutenkin kuin vain sanomalla ”soo soo”. Natsismin ja äärioikeistolaisuuden vastustaminen ei ole ollut Suomessa yhtä tuomittavaa sitten 1930-luvun.

Tilanne osoittaa sen miten äärioikeistolaisuudesta on tullut salonkikelpoista ja normaalia. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten Soldiers of Odinin kaltaisia ryhmiä ei olisi voinut edes perustaa joutumatta vastakkain virkavallan kanssa. Tosin useassa Euroopan maassa asia on yhä niin, minkä vuoksi Suomen katupartioita on hämmästelty myös kansainvälisissä medioissa ja ulkomailla. Mutta Suomessa käydään pitkää julkista keskustelua siitä että onko Soldiers of Odin hyvä vai huono juttu. Ja se on ongelman ydin. Suomessa äärioikeistolaisuus on hyväksytty osaksi julkista elämää ja virkavalta pääosin sulkee silmänsä siltä. Perussuomalaisten ansiosta vaikutus on levinnyt myös hallitukseen, joka ei ole ryhtynyt toimiin katupartioita vastaan. Toistaiseksi Suomen hallitus vaikuttaa hyväksyvän katupartioiden ja äärioikeistolaisten ryhmien toiminnan. On käsittämätöntä miten silkkihansikkain niitä kohdellaan.

Mutta minkä tolkulliset kansalaiset ja poliitikot tuomitsevat, on kaikki vähänkin aktiivisempi toiminta äärioikeistoa vastaan. Loldiers of Odin-ryhmän jäseniä on pidätetty. Suomen poliisi vaikuttaa näissä tilanteissa suojelevan katupartiota ja varmistavansa ettei niiden toimintaa häiritä. Toki joku voi nyt sanoa että ”eiväthän odinilaiset ole ryhmänä vielä syyllistyneet väkivaltaan”! Eivät olekaan, vielä. Tosin useilla ryhmän jäsenillä on menneisyydessään tuomioita väkivaltarikollisuudesta. Ja S.O.O on tehnyt myös selväksi että kun ”takaisin maksun aika koittaa” ansaitsevat suvakit saman kohtalon kuin raiskaajat. On vain ajan kysymys milloin S.O.O alkaa käyttäytyä väkivaltaisesti. Todennäköisesti he odottavat kunnes ovat saaneet tarpeeksi vahvan jalansijan Suomen kaupunkien kaduilla ja iskevät sitten. Vielä he eivät uskalla toimia, koska katupartioiden aktiivien jäsenmäärä on pieni ja liike ei ole vielä levinnyt tarpeeksi laajalle. On turhaa ja naiivia olettaa että S.O.O eroaisi mitenkään muusta kaduilla toimivasta äärioikeistosta ja uusnatseista. Sen vuoksi se luo jatkuvan uhkan niille jotka eivät allekirjoita sen ideologiaa. Sen vuoksi sitä ei voi rinnastaa aktivisteihin, jotka sitä vastustavat. Kaduilla toimivien, äärioikeistoa vastustavien ihmisten tavoitteena ei ole luoda "valkoista Suomea" tai vaatia uskonnonvapauden kumoamista.

Mutta tästä huolimatta pitäisi vastustaa kaikkia ääripäitä ja olla tolkullinen. Tässä tilanteessa katson kyllä edustavani ”toista ääripäätä”. Minä en halua äärioikeistolaista Suomea ja olen sitä mieltä että sen syntyä tulee vastustaa kaikilla mahdollisilla keinoilla. Tilanne on vakava ja edellyttää aktiivista toimintaa. Loldiers of Odin toimii oikein esimerkellisesti häiriköidessään katupartioita käyttämättä väkivaltaa. Se ja muut samankaltaiset ryhmät ovat ainoita jotka eivät suostu vastustamaan natseja kohteliaasti.