Don't give a f*ck

 Tämä tulee olemaan viimeinen kirjoitukseni tähän blogiin. En vain koe sitä enää mielekkääksi. Se johda mihinkään, eikä auta ketään saavuttamaan mitään. Osaksi syynä on ehkä allaolevan kaltaiset uutiset:

http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005119610.html

USA:n presidentin ykkösneuvonantaja ihailee siis äärirasistista monarkistia. Tai no ehkä vielä irvokkaampia ovat HS:n jutun kommentit, joiden mukaan teos ei ole rasistinen ja että se kuvaa todellista maailmaa. Ja nuo kommentit saavat hetkessä kymmeniä tykkäyksiä. Perussuomalaisten suosion lasku ei ole suinkaan vähentänyt rotuvihaa tässä maassa. Sadat, tai kenties tuhannet ihmiset Suomessa uskovat väkivaltaiseen, kuvottavaan rasismiin.

Mitä tässä kohtaa voi edes sanoa? Senkö että "natsit helvettiin!" tai että "vastustan tuota"? Tulisiko natsien kanssa neuvotella? Onko noilla lauseilla tai mielipiteen esittämisellä verkossa enää mitään ideaa? Johtaako se muuhun kuin turhautumiseen? Olen jo jonkin aikaa pohtinut nettikeskustelun mielekkyyttä. Omalla ja muidenkin kohdalla. Kun kaikista kirjoituksista huolimatta globaali uusfasistinen liike jatkaa voittokulkuaan. Jopa vahvempana kuin 1930-luvulla. Ja kun esimerkiksi Unkariin rakennetaan keskitysleirejä, niin on tilanne melko selvä. Mikään vakavastiotettava voima ei ole estämässä fasismin nousua.

Ja debatti natseja vastaan taas on täysin typerää, että se luo tilanteen jossa me alamme arvostaa natseja ja olettaa heidän olevan tarpeeksi asiallista seuraa dialogiin.

Kuten hyvin tiedetään, ennen toista maailmansotaa käydyt neuvottelut fasistien ja natsien osoittautuvat täysin turhiksi, sillä natseja ei kiinnostanut pitää lupauksia. He vähät välittivät brittiläisten, venäläisten ja amerikkalaisten kanssa tehdyistä sopimuksista.

Arvostettavaa ja ihailtavaa

Natsien kanssa ei siis keskustella. Eivät ne ihmiset jotka näkivät 1930-luvulla millainen Hitler oli, pyrkineet neuvottelemaan tämän kanssa. He kasasivat aseita vastarintataistelua varten ja heitä muistetaan nykyään sankareina, jotka tekivät osansa natsismin kaatamisessa. Toivon että tulevaisuudessa edes osaa nykyisistä sukupolvista muistetaan samoin. Tai että edes jossain on ihmisiä muistamassa.

Tämän kaiken vuoksi pasifismi toimii vain jos toinen puoli osoittaa kunnioitusta toista kohtaan. Ja fasistien sekä natsien kohdalla niin ei ole. Vaikka me olisimme kuinka "sivistyneitä" tahansa, puukottaa fasisti aina selkään jossain vaiheessa. Stalin oli typerä kun luotti Hitleriin.

Mutta entä nyt? Nyt on aika nauttia elämästä vielä kun voi ja varautua uusfasismin- ja natsismin voittoon ympäri maailmaa. Vielä on mahdollisuuksia tehdä niin. Vielä on mahdollisuuksia välttää pahin mahdollinen skenaario. Tai no ainakin haluan ajatella että on.

Kaikki lauseet siitä että ei pidä laskeutua "natsien tasolle", ovat pasifistista teoriaa, joka toimii vain hyvinä aikoina. Meidän on sen sijaan muututtava sellaisiksi että natsit pelkäävät käydä kimppuun. Voima toimii todella usein pelotteena, oli se sitten mukava fakta tai ei. Ei pidä pelätä natsismia, mutta siihen tulee varautua hyvin. Aivan kuten muihinkin 2010-luvun ongelmiin.

Meidän ei tarvitse millään muotoa kunnioittaa natsismia, natsien kirjallisuutta tai natseja itseään. He ovat ihmiskunnan vihollisia, kansanmurhaajia, totalitaristeja ja puhtaita ihmishirivöitä, joista on mahdotonta löytää mitään hyviä piirteitä. Ja useimmiten natsi ei muutu vaikka tätä valistaisi kuinka paljon tahansa. Olen tässä kohtaa ehdoton, mutta jokainen voi ajatella että mitä tekisi kohdatessaan SS-upseerin tai Hitlerin itsensä? Alkaisiko siinä kohtaa selittää tälle myötätunnon ja tasa-arvon hyveistä?

Tuon vuoksi siis lopetan tähän blogiin kirjoittamisen. Keskityn mielummin elämän hyviin puoliin vielä kun voin ja yritän valmistautua paskamyrskyyn joka tulevaisuudessa odottanee. Ja toivon muiden tekevän samoin. Meidän ei ole syytä luopua nautinnoista ja hyvästä elämästä vain koska natsit niin toivovat. Ei välitetä natseistä yhtään enempää mitä on pakko.

Katseen vankila

Filosofi Jeremy Bentham kehitti idean Panopticonista. Se olisi eräänlainen vankila, joka olisi rakennettu niin että sellit ympäröivät keskellä olevaa vartijoiden tornia. Tuo torni olisi valaistu ja sellit pimeitä niin että vain keskellä olevat vartijat näkisivät, kun taa selleissä olevat vangit eivät näkisi mitä vartijat tekisivät. Tai olisivatko he edes paikalla. Panopticonissa ei välttämättä edes tarvittaisi kuin muutama vartija, vangit eivät uskaltaisi tehdä mitään, koska eivät voisi koskaan tietää milloin heitä katseltiin ja milloin ei.

Panopticon kuvaa tietyllä tapaa hyvin sitä yhteiskuntaa ja kulttuuria jossa me elämme. Meitä valvotaan. Niin paljon että on mahdotonta tietää kuinka usein sitä tapahtuu. On mahdollista että olemme valvovan katseen (tai kuulevan korvan) alla lähes 24/7 kiitos älypuhelimien ja tietokoneiden. Tämä voi kuulostaa lähes paranoidilta, mutta Edward Snowdenin ja muiden tekemät paljastukset osoittavat tilanteen. Me olemme vankeja modernin teknologian muodostamassa globaalissa Panopticonissa. Emmekä mekään näe vartijoitamme kuin ehkä vilaukselta, vankilanjohtajasta puhumattakaan.

Mutta eromme perinteiseen Panopticoniin on se, että iso osa ihmisistä haluaa tulla valvoituksi. Me suorastaan huudamme selleistämme että ”KATSO MINUA, ISOVELI!” . Teemme itsellemme valtavat someprofiilit, jotka ovat jatkuvasti valvonnan alla ja joiden avulla valtarakenteiden hallitsijat muodostavat meistä profiileja ja ennakoivat massojen käytöstä. Moderni vallankäyttö ei enää perustu niinkään raa’alla voimalla uhkailuun, suoraan fasismiin, vaan enemmänkin vapaaehtoiseen alistumiseen tottelevaiseksi vangiksi.

Kaiken kaupallisen ”individualismin” ja ”liberalismin” huuman keskellä moderni ihminen on lopulta pelkkä tottelevainen, kiltti vanki joka haluaa koristella sellinsä ja esitellä sen vangitsijalleen. Parhaat saavat kunniavangin aseman miljoonilla tykkäyksillä muilta vangeilta.

Monet kuitenkin sanovat että puhun paskaa ja että olen nihilistinen. Sekin on eräänlaista vallankäyttöä ja vankilan omistajien asian ajamista. Paosta haaveilevat vangit tuomitaan usein hulluiksi tai jopa moraalittomiksi olennoiksi, joiden tulisi vain tukkia turpansa ja jatkaa kunnollisen vangin elämää. Mutta tuossa kohtaa unohdetaan kokonaan modernin panopticonin perverssi sairaus ja ihmisten ilmeinen halu miellyttää patriarkaalista Vankilanjohtajaa. Se ei ole tervettä käytöstä.

Modernissa panopticonissa tottelevaisuus, sopeutuminen ja ihailun tavoittelu auktoriteeteiltä (medialta, markkinavoimilta, poliittiselta eliitiltä ja omistavalta luokalta) nostetaan korkeimmiksi hyveiksi. Usein niidenkin keskuudessa jotka näennäisesti kapinoivat Panopticonia vastaan. Tuo kapinakin on lopulta vain vartijoiden silmien alla toteutettu näytelmä, jonka ei ole edes tarkoitus onnistua. Sekin perustuu vain hyväksyttyjen kapinallisten identiteettien luomiseen. Ja joskus kapina voi vain lujittaa auktoriteettien asemaa tarjoamalla heille yleisesti hyväksytyn perusteen harjoittaa voimakkaampaa vallankäyttöä ja valvontaa. Vankilaa ihailevat vangit ovat valmiita tuomitsemaan muut vaikka kuolemaan jos se palvelee "yleistä hyvää". Pelkurien lauma tekee poliisin työn tämän puolesta.

Mitä sitten tehdä? Jos kapinakin vain vahvistaa Panopticonia, niin onko mitään tehtävissä? Joidenkin mukaan vastaus on identiteeteissä; meidän tulisi yrittää shokeerata vartijat ja elää aivan kuin heitä ei olisi olemassa. Mutta se ei kuitenkaan murra vankilan muureja. Se ei poista niitä kapitalismin lakeja, jotka pakottavat ihmiset jatkuvasti vähempään vapauteen ja jotka tekevät kaikesta pelkkiä tuotteita.

Ensimmäinen teko mikä tulisi oikeastaan tehdä, on lopettaa sellin vahvistaminen ja koristelu. Lopeta Facebookin, Twitterin ja muun somen käyttö, tai ainakin vähennä sitä. Tai lopeta vähintäänkin tietojesi yletön jakaminen Facebookin kaltaisille yrityksille jotka luovuttavat niitä valtioille ja tiedustelupalveluille. Valvontakoneisto elää identiteeteistä, joten älä anna omaasi niille. Se mitä enemmän kerrot, sitä paksummat kalterit sellisissä on. Olivat ne sitten minkä tahansa identiteetin näköiset. Valvontakoneiston luoman koneiston säännöillä muodostetut identiteetit eivät koskaan voi olla aidosti emansipoivia.

Pakoa suunnittelevan on syytä pyrkiä olemaan ei-persoona, olla hahmo jonka olemassaolo on mysteeri ja jonka toimintaa ei voi ennakoida. Koskaan ei kannata paljastaa tarkkoja suunnitelmiaan. Jos kirjoittaa netissä, tulee se tehdä valituin ja tarpeeksi epämääräisin sanoin sekä suurpiirteisesti.

Tulee myös pyrkiä rakentamaan solidaarisuutta vankien välillä. Ota yhteyttä läheisiisi ja muodostakaa tasa-arvoon sekä vapauteen perustuvia solidaarisia ryhmiä. Kukaan ei voi paeta vankilasta tai tuhota sitä yksinään. Mutta on turha yrittää houkutella mukaan niitä jotka ovat luovuttaneet täysin itsensä vankilanjohtajan palvelukseen tai ryhtyneet itse vartijoiksi. Virkavalta ei ole ystäväsi eivätkä yritykset aja sinun asiaasi. Ne ovat aina riippuvaisia vankilan olemassaolosta eivätkä voi tarjota pakotietä. Ja kun joukkopako uhkaa, osoittautuvat ne valtaapitävien uskollisimmiksi palvelijoiksi ja voimankäyttäjiksi.

Äläkä luota niihin jotka lupaavat muutosta vankilan sisällä. Vankila ei muutu mihinkään äänestämällä sille uusi johtaja. Ja pasifismi on vain periksiantoa vartijoiden vallalle ja valtakoneistoille. Hallitseva luokka iloitsee Gandhin ja Martin Luther Kingin kaltaisista henkilöistä; he tarjoavat vangeille turvallisen ja vaarattoman tavan purkaa paineita. Luvalliset mielenosoitukset eivät toimi taktiikkana.

Haluan uskoa että jos elää jokaisen päivän toimien vapauden periaatteiden ja pakoon uskomisen mukaan, voi joskus onnistua. Tai ainakin tietää että on yrittänyt eikä vain alistunut Panopticonin perverssiksi orjaksi.

Tässä joitakin ohjeita miten suojautua vartijoiden katseelta ja muutenkin tutustumisen arvoinen sivusto: https://godsandradicals.org/2016/11/23/infosec-101/

20.1.2017

Tänä päivänä Donald J. Trump nimitettiin USA:n presidentiksi. Trump ja hänen hallintonsa ovat täynnä fasismia, sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Trumpin mukana Valkoiseen Taloon pääsee sotaa ihailevia kenraaleja, likaisten öljy-yhtiöiden johtaja ja rasismilla menestynyt mediajohtaja. Toki on paljon muitakin, mutta pääasiallinen linja on selvä; enää ”vapaan maailman johtaja” ei edes teeskentele välittävänsä demokratiasta tai tasa-arvosta. On luvassa kylmää kyytiä, sovinismia, rasismia ja väkivaltaa. Ja jos katsoo Euroopan tilannetta, niin on selvä ettei täälläkään olla kaukana samasta.

Ja myös planeetta tulee kärsimään. Trump on ensi töikseen luvannut hyväksyä Yhdysvaltojen läpi kulkevan Keystone-XL-öljyputken, jota vastaan ympäristönsuojelujärjestöt ovat jatkuvasti tehneet töitä. KeystoneXL on tuhoisa uutinen koko maailman ympäristöliikkeelle ja ekologialle. Trump ja hänen ryhmänsä viis veisaa kaikista ympäristösopimuksista sekä siitä mitä planeetalle käy tämän vuosisadan kuluessa. Yli 70-vuotiaana Trump tosin itse ehtii todennäköisesti kuolla ennen pahimpia katastrofeja (hänen kaltaisensa egoisti tuskin väittää mistään muusta kuin itsestään). Tai jos ei ehdi, niin ainakin USA:n presidenttinä tulee saamaan maailmaan parasta suojelua ja turvaa. Maailman johtava supervalta suojelee henkilöitä, jotka edesauttavat kaikkien aikojen ympäristötuhoa. Onko niin toimiva valtio mitään muuta kuin planeetan ja ihmiskunnan vihollinen?

Mietin tälläisinä päivinä myös sukuni kesämökkiä, jolla olen viettänyt kesiä koko elämäni ajan. Mietin hiljaista järvimaisemaa, lintujen laulua, puiden lehtien havinaa ja laineiden liplatusta rantakiviä vasten. Ja ymmärrän että juuri tuota, minulle pyhää hiljaisuutta ja rauhaa Trump liittolaisineen uhkaa.

Jos Trumpin (ja Juha Sipilän!) kaltaiset ihmiset saisivat päättää, myytäisiin järvimaisemat kaivos- ja öljy-yhtiöille. Metsät jyrättäisiin jonkin kasinon tai jättimäisen ostoskeskuksen tieltä. Luonnon hiljaisuuden tilalle tulisi kasa saastaa ja roskaa. Ajatuskin kylmää sielua ja saa tärisemään raivosta.

Trumpin ja hänen kaltaistensa nousu uhkaa myös oikeastaan kaikkien muiden paitsi valkoisten, rikkaiden heteromiesten ihmisoikeuksia. Sekin saa minut raivostumaan. 

Tekisi mieli vain sanoa että ”ok, en enää välitä!” Mutten voi. En pysty sivuuttamaan kaikkea ja katsoa kun tämä maailma, jota rakastan, palaa poroksi rikkaiden paskiaisten ahneuden takia. En vain pysty olemaan tyynenä. Tai teeskennellä että KAIKKI ON HYVIN! Paskat on. Tosiasia on että kaikki ei todellakaan ole nyt hyvin. Maailma elää hyvin synkeää vaihetta ja se vaikuttaa meihin kaikkiin. 

On pakko ryhtyä vastarintaan. En todellakaan tiedä miten, mutta pakko on. Minä en voi katsoa vaan sivusta, enkä voi turruttaa itseäni päihteillä, seksillä ja viihteellä loputtomiin. En voi olla ”tolkun ihminen” joka pysyy hiljaa ja antaa kaiken vain tapahtua.

En tiedä olemmeko me nyt samassa tilanteessa kuin Hitlerin noustua valtaan 1933. Voi olla että Trump ei ole ”yhtä paha” (jos nyt missään vertailussa mitään järkeä edes on) ja että pahimpia asioita ei tapahdukaan. Voi myös olla että Trump tulee oman egonsa vuoksi ajamaan maailman ydinsotaan. 

Voi olla että tammikuun 20. päivää 2017 tullaan kiroamaan vuosisatoja.

Mutta ainakin sitä tullaan kiroamaan jos annamme trumpismin toteutua vapaasti.

Ja tässä vielä lopuksi vanhan vallankumouksellisen sanoja: