Katseen vankila

Filosofi Jeremy Bentham kehitti idean Panopticonista. Se olisi eräänlainen vankila, joka olisi rakennettu niin että sellit ympäröivät keskellä olevaa vartijoiden tornia. Tuo torni olisi valaistu ja sellit pimeitä niin että vain keskellä olevat vartijat näkisivät, kun taa selleissä olevat vangit eivät näkisi mitä vartijat tekisivät. Tai olisivatko he edes paikalla. Panopticonissa ei välttämättä edes tarvittaisi kuin muutama vartija, vangit eivät uskaltaisi tehdä mitään, koska eivät voisi koskaan tietää milloin heitä katseltiin ja milloin ei.

Panopticon kuvaa tietyllä tapaa hyvin sitä yhteiskuntaa ja kulttuuria jossa me elämme. Meitä valvotaan. Niin paljon että on mahdotonta tietää kuinka usein sitä tapahtuu. On mahdollista että olemme valvovan katseen (tai kuulevan korvan) alla lähes 24/7 kiitos älypuhelimien ja tietokoneiden. Tämä voi kuulostaa lähes paranoidilta, mutta Edward Snowdenin ja muiden tekemät paljastukset osoittavat tilanteen. Me olemme vankeja modernin teknologian muodostamassa globaalissa Panopticonissa. Emmekä mekään näe vartijoitamme kuin ehkä vilaukselta, vankilanjohtajasta puhumattakaan.

Mutta eromme perinteiseen Panopticoniin on se, että iso osa ihmisistä haluaa tulla valvoituksi. Me suorastaan huudamme selleistämme että ”KATSO MINUA, ISOVELI!” . Teemme itsellemme valtavat someprofiilit, jotka ovat jatkuvasti valvonnan alla ja joiden avulla valtarakenteiden hallitsijat muodostavat meistä profiileja ja ennakoivat massojen käytöstä. Moderni vallankäyttö ei enää perustu niinkään raa’alla voimalla uhkailuun, suoraan fasismiin, vaan enemmänkin vapaaehtoiseen alistumiseen tottelevaiseksi vangiksi.

Kaiken kaupallisen ”individualismin” ja ”liberalismin” huuman keskellä moderni ihminen on lopulta pelkkä tottelevainen, kiltti vanki joka haluaa koristella sellinsä ja esitellä sen vangitsijalleen. Parhaat saavat kunniavangin aseman miljoonilla tykkäyksillä muilta vangeilta.

Monet kuitenkin sanovat että puhun paskaa ja että olen nihilistinen. Sekin on eräänlaista vallankäyttöä ja vankilan omistajien asian ajamista. Paosta haaveilevat vangit tuomitaan usein hulluiksi tai jopa moraalittomiksi olennoiksi, joiden tulisi vain tukkia turpansa ja jatkaa kunnollisen vangin elämää. Mutta tuossa kohtaa unohdetaan kokonaan modernin panopticonin perverssi sairaus ja ihmisten ilmeinen halu miellyttää patriarkaalista Vankilanjohtajaa. Se ei ole tervettä käytöstä.

Modernissa panopticonissa tottelevaisuus, sopeutuminen ja ihailun tavoittelu auktoriteeteiltä (medialta, markkinavoimilta, poliittiselta eliitiltä ja omistavalta luokalta) nostetaan korkeimmiksi hyveiksi. Usein niidenkin keskuudessa jotka näennäisesti kapinoivat Panopticonia vastaan. Tuo kapinakin on lopulta vain vartijoiden silmien alla toteutettu näytelmä, jonka ei ole edes tarkoitus onnistua. Sekin perustuu vain hyväksyttyjen kapinallisten identiteettien luomiseen. Ja joskus kapina voi vain lujittaa auktoriteettien asemaa tarjoamalla heille yleisesti hyväksytyn perusteen harjoittaa voimakkaampaa vallankäyttöä ja valvontaa. Vankilaa ihailevat vangit ovat valmiita tuomitsemaan muut vaikka kuolemaan jos se palvelee "yleistä hyvää". Pelkurien lauma tekee poliisin työn tämän puolesta.

Mitä sitten tehdä? Jos kapinakin vain vahvistaa Panopticonia, niin onko mitään tehtävissä? Joidenkin mukaan vastaus on identiteeteissä; meidän tulisi yrittää shokeerata vartijat ja elää aivan kuin heitä ei olisi olemassa. Mutta se ei kuitenkaan murra vankilan muureja. Se ei poista niitä kapitalismin lakeja, jotka pakottavat ihmiset jatkuvasti vähempään vapauteen ja jotka tekevät kaikesta pelkkiä tuotteita.

Ensimmäinen teko mikä tulisi oikeastaan tehdä, on lopettaa sellin vahvistaminen ja koristelu. Lopeta Facebookin, Twitterin ja muun somen käyttö, tai ainakin vähennä sitä. Tai lopeta vähintäänkin tietojesi yletön jakaminen Facebookin kaltaisille yrityksille jotka luovuttavat niitä valtioille ja tiedustelupalveluille. Valvontakoneisto elää identiteeteistä, joten älä anna omaasi niille. Se mitä enemmän kerrot, sitä paksummat kalterit sellisissä on. Olivat ne sitten minkä tahansa identiteetin näköiset. Valvontakoneiston luoman koneiston säännöillä muodostetut identiteetit eivät koskaan voi olla aidosti emansipoivia.

Pakoa suunnittelevan on syytä pyrkiä olemaan ei-persoona, olla hahmo jonka olemassaolo on mysteeri ja jonka toimintaa ei voi ennakoida. Koskaan ei kannata paljastaa tarkkoja suunnitelmiaan. Jos kirjoittaa netissä, tulee se tehdä valituin ja tarpeeksi epämääräisin sanoin sekä suurpiirteisesti.

Tulee myös pyrkiä rakentamaan solidaarisuutta vankien välillä. Ota yhteyttä läheisiisi ja muodostakaa tasa-arvoon sekä vapauteen perustuvia solidaarisia ryhmiä. Kukaan ei voi paeta vankilasta tai tuhota sitä yksinään. Mutta on turha yrittää houkutella mukaan niitä jotka ovat luovuttaneet täysin itsensä vankilanjohtajan palvelukseen tai ryhtyneet itse vartijoiksi. Virkavalta ei ole ystäväsi eivätkä yritykset aja sinun asiaasi. Ne ovat aina riippuvaisia vankilan olemassaolosta eivätkä voi tarjota pakotietä. Ja kun joukkopako uhkaa, osoittautuvat ne valtaapitävien uskollisimmiksi palvelijoiksi ja voimankäyttäjiksi.

Äläkä luota niihin jotka lupaavat muutosta vankilan sisällä. Vankila ei muutu mihinkään äänestämällä sille uusi johtaja. Ja pasifismi on vain periksiantoa vartijoiden vallalle ja valtakoneistoille. Hallitseva luokka iloitsee Gandhin ja Martin Luther Kingin kaltaisista henkilöistä; he tarjoavat vangeille turvallisen ja vaarattoman tavan purkaa paineita. Luvalliset mielenosoitukset eivät toimi taktiikkana.

Haluan uskoa että jos elää jokaisen päivän toimien vapauden periaatteiden ja pakoon uskomisen mukaan, voi joskus onnistua. Tai ainakin tietää että on yrittänyt eikä vain alistunut Panopticonin perverssiksi orjaksi.

Tässä joitakin ohjeita miten suojautua vartijoiden katseelta ja muutenkin tutustumisen arvoinen sivusto: https://godsandradicals.org/2016/11/23/infosec-101/