Virtuaali- ja
lisäketodellisuudet (augmented reality) ovat lyömässä nyt läpi ja päätymässä ”tavallistenkin”
kansalaisten käsiin ja mieliin. Pokemon Go lienee ensimmäinen laajaa menestystä
nauttivat lisättyyn todellisuuteen perustuva sovellus. Tosin sen menestyksestä
ei ole tarvetta puhua enempää, onhan se jo suositumpaa kuin Tinder ja
nettiporno. Pokemon Go’ta on helppo irvailla ja satirisoida, mutta tietenkin
sitä on helppo myös puolustaa viattomana leikkinä ja viihteenä, joka ei
käyttäjiensä mukaan eroa juurikaan hipasta tai kroketista. Mutta virtuaali- ja
lisättyyn todellisuuteen sisältyy myös yllättäviä ja vähemmän mukavia
mahdollisuuksia, joita ei ole omasta mielestäni otettu huomioon.
Tilanne on
näiden uusien todellisuuden muotojen suhteen toistaiseksi melko mukava; kuka
tahansa voi niitä käyttää vapaaehtoisesti ja oman mielensä mukaan tai olla käyttämättä.
Mutta kuten aina uuden teknologian hypetyksen aikaan, ei kukaan halua myöntää
ikäviä vaihtoehtoja ja skenaarioita. Lisätyn todellisuuden alkutaival näyttää
juuri samalta kuin vaikka internetin yleistyminen; keksintöä pidetään
ihmeellisenä, ihanana ja vapauttavana. Samaan aikaan varottelijoihin
suhtaudutaan ilonpilaajina ja pahanilmanlintuina. Itse olen varmaan joidenkin
mielestä juuri sellainen.
Mitkä sitten
ovat niitä riskejä? No, mietitäänpä aluksi mitä kaikkea lisätyn todellisuuden
ja virtuaalitodellisuuden avulla voi tehdä. On totta että niiden avulla voidaan
kehittää ennenkokemattoman tasoista viihdettä ja taidetta. Etenkin täydessä
virtuaalitodellisuudessa mahdollisuudet ovat uskomattomat; ihminen voi sulautua
osaksi kehitettyä ympäristöä. Ja käyttäjien kokemusten perusteella on selvää
että virtuaalimaailmaan uppoaminen on aivan eri tason juttu kuin ruudun
tuijottaminen ja sen viesteihin reagointi. Ja sitten on toki VR-lasien kautta
katsottu aikuisviihde, jossa katsojen silmät näkevät saman kuin
pornonäyttelijät. Se vie ihmisen yhä syvemmälle fantasiamaailmoihin,
todennäköisesti samalla vähentäen ihmisen elämän muuta sisältöä. Ihmisellä ei
ole aikaa kaikkeen ja monet valitsevat aina mukavimman ja helpomman
vaihtoehdon. Jossakin vaiheessa, kun teknologia on tarpeeksi kehittynyttä,
saattaa syntyä ihmisjoukkoja, jotka elävät lähes koko elämänsä
virtuaalitodellisuuksissa. Matrix alkaa näyttää päivä päivältä todennäköisemmältä.
Tosin todellinen Matrix ei tule perustumaan koneiden vallankumoukseen. Se tulee
perustumaan aiemminkin markkinatalouden tuotteisiin ja trendeihin.
Mutta nyt
joku voi kysyä että mitä pahaa tuossa on? Jos ihminen haluaa hylätä todellisen
maailman, niin eikö hänellä tulisi olla siihen mahdollisuudet? Kyllä. Mutta on
syytä miettiä että kuinka suurelta osin virtuaalitodellisuuden valinta on
vapaaehtoista. Me elämme maailmassa jossa ihmisen mieli täyttyy varhaisimmista
vuosista lähtien mainoksilla ja propagandan erinäisillä muodoilla. Kukaan ei
voi välttyä siltä.
Ja maailmassa on niin paljon vääryyksiä ja ahdistavia
asioita, että monille virtuaalitodellisuuteen upottautuminen voi olla pelkkä psyykkinen defenssi, tosiasioiden kieltäminen tai addiktio. Nettiaddiktio on jo tunnettu ilmiö.
Addiktio virtuaalitodellisuuksiin saattaa olla sen uudempi ja voimakkaampi
muoto.Virtuaalitodellisuus voi olla joillekuille kovaa kamaa, josta ei pääse irti vaikka haluaisi.
On mielenkiintoista
kuinka samaan aikaan kun virtuaalitodellisuudet yleistyvät, demokratia ja
ihmisoikeudet ovat ympäri maailmaa uhattuina. Totalitaristiset liikkeet
nostavat päätään lähes kaikkialla maailmassa. Toisen
maailmansodan päättymisen jälkeen alkanut demokratisoituminen on
vaarassa päättyä. Samaan aikaan etenkin länsimaiden yläluokan keskuudessa
leviää innostus virtuaalieskapismiin. Kenties yksi syy virtuaalitodellisuuksien
suosiolle löytyy kyynisestä ja apaattisesta suhtautumisesta maailman tilaan;
kun ei uskota että sitä voidaan muuttaa, paetaan muualle. Koskaan ennen ei
samankaltainen eskapismi ole ollut mahdollista massoille.
Virtuaalitodellisuuden
dystooppisiin mahdollisuuksiin kuuluu myös se, että virtuaali- ja lisätyistä
todellisuuksista tulee pakollisia. Valtiot ja markkinavoimat tekevät
virtuaalitodellisuutta ilman elämisestä niin haastavaa että jokaisen on pakko
mennä siihen mukaan. Kieltäytyminen johtaa samaan kuin nykyään ilman nettiä
eläiminen. Tämä kehitys ei ole mitenkään mahdoton tai edes kovin epätodennäköinen.
Ja silloin sillä joka tuottaa virtuaalitodellisuuden sisällön, on suurin valta.
Pitkälle menneessä skenaariossa päättävällä taholla on valta päättää mitä
ihmiset näkevät ja kokevat.
Mutta,
pelatkaa vaan Pokemonia ja tehkää mitä tykkäätte, mutta muistakaa se, että
mullistavaan teknologiaan sisältyy aina riskejä, jotka saattavat jäädä
hypetyksen varjoon. Ja virtuaalitodellisuus ei tule ratkaisemaan nykyisiä
yhteiskunnallisia ongelmia. Se ei tule lopettamaan sotia, ilmastonmuutosta,
tuloerojen kasvua tai pysäyttämään totalitaristista kehitystä. Se ei tule
vapauttamaan ihmiskuntaa tai yksilöä. Kannattaa myös muistaa että eskapismi voi
joskus kertoa myös ongelmallisesta suhtautumisesta maailmaan, eikä se ole vain
viatonta hupia. Ja miettikää myös keille annatte rahenne, tietonne ja aikanne.
Jokainen valinta vaikuttaa maailmaan.
Linkkejä aiheeseen liittyen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti