Rakasta elämää!

Aina välillä tulee tilanteita ja aikoja milloin joutuu pohtimaan elämäänsä ja asioita uudestaan. Kun tapahtuu jotain käsittämättömän kauheaa tai shokeeraavaa. Kun esimerkiksi terrori-iskussa kuolee toistasataa ihmistä. Tai kun ymmärtää sen jatkuvan tuhon jota teollinen kulutusyhteiskunta aiheuttaa planeetalle. Joskus vaikuttaa siltä että maailmassa ei ole mitään järkeä tai suuntaa. Tapahtuu vain toinen toistaan hirveämpiä ja absurdimpia tapahtumia. Tuntuu siltä kun maa jalkojen alla pettäisi. Mutta nämä tilanteet antavat myös kaikesta kauheudestaan huolimatta mahdollisuuden. Mahdollisuuden arvostaa elämää ja kunnioittaa sitä. Ja ymmärtää sen että väkivalta yhtäkin ihmistä kohtaan on väkivaltaa koko ihmiskuntaa kohtaan. Mitä teetkin, teet sen maailmalle. Väkivallalla tuet väkivaltaista järjestystä.

Ihmisen on helppoa ajatella että toisessa maassa tapahtuvilla tragedioilla ei ole mitään tekemistä hänen kanssaan ja että olemme kaikki erilaisia ihmisiä ja että rakentamalla korkeat muurit ympärilleen voisi päästä eroon kaikesta kärsimyksestä. Mutta asia ei ole niin. Me kaikki kuulumme samaan maailmaan ja elämme samalla planeetalla. Tämän vuoksi on se ja sama että tapahtuuko terrori-isku Pariisissa, New Yorkissa, Beirutissa vai jossain muualla. Joka tapauksessa ihmisiä kuolee ja kärsimyksen määrä kasvaa. Ja se ei ole koskaan hyväksyttyä. Ei silloinkaan kun se tapahtuu kostona jostain aiemmasta hirveydestä. Jos ajattelee että voi kostaa, on samalla viivalla terroristien kanssa. Ja kosto ei ole sankarillista kuin jossain leffoissa tai muussa viihteessä. Väkivalta jättää jälkensä niin kohteeseensa kuin tekijäänsäkin. Jos teet väkivaltaa, olet väkivaltainen ihminen. Miltäs se kuulostaa? Haluatko olla väkivaltainen?

Meistä jokainen elää vain kerran. En itse usko mihinkään kuolemanjälkeiseen paratiisiin tai taivaaseen. Henry Rollinsia mukaillen; et pääse kuoltuasi taivaaseen jammailemaan Jimi Hendrixin kanssa. Kun kuolet niin kuolet. Se on loppu, jota kukaan ei voi paeta. Eikö jo tämä itsessään olisi tarpeaksi hyvä syy iloita jokaisesta päivästä kun on elossa? On parempi olla elossa kuin kuollut koska kuolema on pelkkä loppu. Ja eikö samasta syystä olisi parasta käyttää elämäänsä vihan sijasta rakkauteen? Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi ja käytettäväksi vihaan. Ja koskaan ei voi tietää milloin oman kuoleman aika tulee. Se voi tulla sairautena, väkivallan takia tai onnettomuutena. Tai sitten voi käydä vain paska tuuri.

Joten miksi hitossa käyttää ainutlaatuinen elämä johonkin uskontoon, poliittiseen ideologiaan tai muuhun harhaluuloisuuteen? Ne ovat kaikki loppujen lopuksi vain olkiukkoja ja ajatusrakennelmia vailla mitään perusteita. Ne ovat itsepetosta ja pelkuruutta, valhetta ja ooppiumia. Ihminen joka uskoo niihin, tekee itsestään luuserin ja huijatun. Ja mikä pahinta, usko kaikenmaailman ideologioihin johtaa usein ”tarkoitus pyhittää keinot”-ajatteluun. Ja silloin on mahdollista tehdä mitä tahansa. Jos Jumala on olemassa, niin kaikki on sallittua...Uskonnolliset ja muuten fanaattiset ihmiset tekevät pahimmat raakuudet maailmassa ja ovat kaikkein sairaimpia. Ihan sama onko kyseessä fasisti, uusnatsi, islamisti, kommunisti, kapitalisti tai konservatiivikristitty. Kaikkien heidän mielet ovat ideologioiden saastuttamia roskakoreja. Älkää menkö samaan lankaan... Ja jos kärsitte ideologisesta mielenmyrkytyksestä, puhdistakaa aivonne! Älkää rukoilko, koska rukoilu ja uskonto ovat pelkkää likaa ja crackiin verrattavissa olevaa päihdettä.

Minä en rukoile Pariisin puolesta. Minä pyrin edistämään vapautta ja rakkautta, koska noin 150 pariisilaista ei voi niin enää tehdä. Vaikka en tuntenut uhreista ketään, rakastan heitä silti. He olisivat ansainneet elää. Heidän ei olisi pitänyt kuolla. Enkä aio alistua millekään ismille joka vaatii minua uhraamaan itseni tai muita ihmisiä. Me kaikki olemme pohjimmiltamme ihmisiä, joiden tehtävänä ei ole alistuminen. Jos elämällä on mitään tarkoitusta, on se iloitseminen elämästä itsestään ja kaikesta hyvästä. Joten laitanpa nyt Eagles Of Death Metalin uuden levyn soimaan!