Joskus unelmat ovat kauneimpia

Unelmat ja haaveet ovat mielenkiintoinen asia. Tai eniten itseäni kiinnostaa se miksi haaveilen joistakin asioista? Mitä unelmat oikeastaan edes tarkoittavat?

Unelmista puhuttaessa voi myös miettiä kysymystä siitä että haluaako ihminen todella toteuttaa unelmansa? Monien psykoanalyytikkojen mukaan vastaus tähän on usein ”ei”. Tai jos ihminen pääseekin tilaan jossa haave toteutuu, niin menettää se usein hohtonsa tai ei vastaa lainkaan niitä ajatuksia joita henkilöllä oli siitä. Esimerkiksi raha ei teekään tyytyväiseksi ja avioliitto unelmien puolison kanssa osoittautuukin riitaisaksi ja toimimattomaksi.

Hyvä esimerkki tähän liittyen on filosofi Slavoj Zizekin antama esimerkki Titanic-elokuvasta. Kuten monet tietävät, päättyy elokuva näennäisen traagisesti; toinen päähenkilöistä hukkuu jäisiin vesiin. Mutta Zizekin mukaan kyseessä ei ole tragedia, vaan onnellinen loppu. Miksi? Zizek kehoittaa meitä ajattelemaan tilannetta ja seurauksia. Entä jos elokuvan rakastavaiset olisivat selvinneet? Mitä heille olisi tapahtunut? Seurauksena olisi ollut todennäköisesti se että pari olisi viettänyt muutamia viikkoja intohimoista rakkauselämää. Mutta sitten romanssi olisi todennäköisesti viilentynyt ja kuherruskuukasi päättynyt. Intohimoisista rakastavaisista olisi tullut tavallista elämää viettävä pariskunta. Eikö näin ajateltuna oikeastaan muutamien päivien kestävä satumaisen ihana ja kiimainen romanssi ollut parempi? Tai jos ei parempi, niin ainakin mielenkiintoisempi! Elossa selvinnyt naishahmo sai ihania muistoja laivamatkan aikana kestäneestä rakkaussuhteesta ja voimakkaasta erotiikasta.

Todellisuus on omasta mielestäni se että me ihmiset tarvitsemme unelmia jotka eivät toteudu, eivät ainakaan täysin. Ja moni asia on kauniimpi haaveena kuin totena. Toteutumattomat rakkaussuhteet ovat todellakin hieno esimerkki; kaukaalta ihailtu rakkauden ja fantasioinnin kohde säilyy täydellisen ihanana. Mutta jos oikea intiimi kohtaaminen tapahtuisi, kuva voisi särkyä. Romanttisen kaipauksen kohde saattaisi paljastuakin itsekkääksi, narsistiseksi, typeräksi ja ”liian” todelliseksi. Liian todellisella tarkoitan sitä että fyysinen puutteellisuus ja mahdollinen sairaalloisuus näyttäytyisi osana sitä ihmistä. Tämä lienee syy siihen miksi niin monilla meillä on romanttisia kiinnostuksen kohteita joita emme vain tavoita. Syynä sille ei ole siis välttämättä epäitsevarmuus tai suhteen mahdottomuus, vaan valinta jättää asia sikseen ja säilyttää ihanteellinen kuva mielessä.

Tämän vuoksi en ole yhtään varma siitä että pitäisikö minun tunnustaa eräälle nuorelle naiselle romanttinen kiinnostukseni. Ehkä asia jää vain unelmakseni ja pysyy kauniina vuosikausia.