Isovanhempien opetuksia

Kuulun itse niihin ihmisiin jotka ovat kyllä pitäneet meteliä uuden porvarihallituksen tavoitteista ja leikkauslinjoista. Uskon niiden heikentävän jo nyt huonossa asemassa olevien ihmisten asemaa ja ajavan yhä useampia köyhyyteen. Edessä on arvatenkin ajat jotka kovempia kuin ne mitä oman sukupolveni edustajat ovat kokeneet, siis noin yleisellä tasolla. Mutta tähän liittyen lienee minulla ja muillakin ikäisilläni hieman mietittävää. Tajusin sen jutellessani lähes 90-vuotiaan isoäitini kanssa. Samoja ajatuksia on toki tullut myös muiden vanhempien ihmisten kanssa jutellessa.

Se mitä tajusin, oli että oikeasti asiat voisivat olla todella huonosti ja että ihminen voi myös selvitä siitä jos osaa toimia oikein. Mummoni muistaa yhä 30-luvun suuren laman, pula-ajat ja kaksi sotaa. Sodissa häneltä kuoli läheisiä ihmisiä. Ja 2000-luvun alussa hänen miehensä, minun vaarini, kuoli. Takana hänellä ja mummollani oli yli 50 vuoden avioliitto. Mutta kaikesta huolimatta mummo ei ole katkera tai rikkinäinen ihminen. Hän vielä nykyäänkin suhtautuu ilmeisen hyvällä mielellä tulevaisuuteen. On ihmeellistä ja hienoa nähdä kuinka ihminen jaksaa jatkaa ja selviää kaikista elämän traagisimmista asioista huolimatta. Ja se myös antaa toivoa itselle.

Mummoni vaikuttaa joskus ihmettelevän että mistä ihmiset oikein nykyään valittavat? Hänen mielestään nykyään ihmisillä on jo paljon maallista omaisuutta ja hyvinvointia. Hän on elänyt vuosikymmenien läpi jolloin oli pulaa lähes kaikesta ja jolloin ihmisiä kuoli nälkään myös Suomessa. On kyllä helppo ymmärtää että sellaiset ajat muistavan ihmisen mielestä pelko valtion tukien leikkaamisesta vaikuttaa melko turhalta. Mummo kertoo ajoista jolloin ei mitään sosiaaliturvaa tai opintotukia ollut olemassakaan. Ja silti ihmiset selvisivät. Ja saivat vielä rakennettua hyvinvointivaltion! Ja silloinkin selvinneet ihmiset olivat ihan tavallisia ihmisiä. Eivät he olleet rautaisempia tai kovempia kuin mekään. Miten he sitten selvisivät?

Mummoni muistelemisia kuunnellessa sitä ymmärtää kenties yhden keskeisen asian jonka avulla ihmiset ennen selvisivät. Ihmiset selvisivät tukeutumalla toisiinsa. Mummoni kertoi että hänen isänsä, maatalon isäntä, tapasi joskus ottaa Rovaniemen kaupungilta kotiinpäin matkaavia juoppoja nukkumaan taloonsa. Sen vuoksi etteivät he paleltuisi tai hukkuisi lähellä virtaavaan jokeen. Voisiko joku kuvitella että samaa tapahtuisi nykyään? Kuka ihme nykyään ottaisi asuntoonsa, perheensä keskelle nukkumaan vieraita, humalaisia ihmisiä? Ajat ovat ilmeisesti muuttuneet, eivät tosin aina parempaan. Vanhojen ihmisten puheista saa sen kuvan että ennen vieraiden ihmisten auttaminen ja yhteisöllisyys olivat voimakkaampia, ihan vaan senkin takia ettei muuta ollut. Jos  halusi selvitä, oli pakko auttaa muita ja tulla autetuksi. Tälläinen järjestelmä, jota tarvitsemme ehkä nykyään enemmän kuin pitkään aikaan, on aika lailla kadonnut.

Riippumattomuuden ja yhteisöllisyyden tulisi olla se mitä kohti pyrkiä. Riippumattomuudella viittaan riippumattomuutta valtioon tai yritysmaailmaan ja yhteisöllisyydellä kaikkea aina naapurien avustamisesta kommuuniasumiseen. Meidän tulee muistella että millä tavalla ihmiset ovat selvinneet vaikeista ajoista entisinä vuosikymmeninä. Ihmiset eivät selvinneet valtion tukien avulla tai luottamalla markkinavoimien tuottavan jotain hyvää. Ihmiset eivät selvinneet härskillä oman edun ajamisella tai eristäytymisellä. Ihmiset selvisivät pitämällä yhtä. Ja jos mennään oikein kauas historiaan, niin voidaan havaita että alunperin ihmiset elivät heimoissa, joissa jokainen yksilö oli riippuvainen toisesta. Joten, jos pelkäät että nykyinen hallitus tekee kurjia päätöksiä, niin ala elää niin että olet mahdollisimman vähän riippuvainen siitä hallituksesta! On jo korkea aika että me itse otamme asiat omiin käsimme ja alamme pitää huolta toisistamme emmekä takerru valtioiden tai markkinavoimien käsiin. Niihin luottamisessa ei ole mitään järkeä. Järkeä on sen sijaan siinä että pitää huolta itse omista läheisistään, sen oman ”heimon” jäsenistä. Vaikka edistys on tärkeää, niin joskus on syytä muistaa historiaa ja niitä omilta isovanhemmilta saatuja oppeja.