Oikeaa ihmisarvoa kaikille!

Pertti Kurikan Nimipäivien menestys ja pääsy Euroviisuihin sai minut miettimään ihmisarvoa kun kehitysvammaiset nyt ovat yksi ryhmä jolle ei tunnuta sitä usein annettavan. Monesti heihin suhtaudutaan "vain" vammaisina ja jotenkin puolikkaina yksilöinä jotka ovat kaukana ”normaalista” kansalaisesta. Mutta kysymys tuosta ihmisarvosta ja kunnioituksesta sai minut miettimään kysymystä siitä että saako niitä nykyään oikeastaan kukaan?

Me elämme yhteiskunnassa ja kulttuurissa jota määrittää materialismi ja ”tieteellinen” suhtautuminen ihmiseen ja maailmaan. Tämän näkemyksen mukaan ihminen on pohjimmiltaan kone jolla ei ole mitään varsinaista tarkoitusta. Meille on vain evoluution harha-askeleiden myötä kehittynyt tietoisuus, käsitys oikeasta ja väärästä, uniikin persoonamme ja kyky pohtia näitä asioita. Ns. rationaalinen materialismi ja naturalismi ei anna mitään syytä noille asioille, ne ovat vain outoja sattumia joita ei tieteen mukaan oikeastaan edes pitäisi olla olemassa. Tiede ja evoluutioteoria pitää ihmisen kehityksen keskeisenä tekijänä selviytymistä; periaatteessa kaikki ihmisen piirteet on johdettavissa evoluutiopsykologian mukaan halusta selviytyä ja lisääntyä. On vaikea nähdä miten esimerkiksi filosofia, taide ja uskonnot sopivat tuohon kuvaan. Eihän niistä ole hyötyä luonnon selviytymistaistelussa!

Vaikka tuo näkemys ei tyrmää suoraan ajatusta ihmisen arvokkuudesta, asettaa se ne niin kyseenalaisiksi ja ohuiksi ettei niillä ole oikeastaan enää väliä. Materialismiin ja evoluutiopsykologisiin oppeihin uskovan mielessä kaikki ihmisarvo voidaan koska vain loogisesti kumota. Ideologian mukaan niissä kun ei ole mitään ”konkreettista” joka kelpaisi todisteeksi tieteellisessä tutkimuksessa. En nyt väitä tietenkään että kaikki evoluutiopsykologiaan uskovat ja materialistit olisivat tätä mieltä, mutta ideologiassa ja filosofiassa itsessään on siihen vahva mahdollisuus.

Nykyinen yhteiskunta määrittää asioita yhä teknokraattisemmin. Talousajattelu ei koske enää ainoastaan markkinavoimia, vaan on laajentunut myös ihmisen omaan elämään. Kuntoilubuumin ja terveysifundamentalismin aikakautena ihminen itse määritellään koneeksi jonka tehokkuus on maksimoitava. Ihanteiden mukainen elämä on yhä suorituskeskeisempää. Ja se joka ei pysy mukana, on jollakin tapaa viallinen.

Psykiatria ja lääketiede on edennyt siihen pisteeseen että kuka tahansa ihminen voidaan koska vain määritellä sairaaksi. Psyykkisten sairauksien ja persoonallisuushäiriöiden oireiksi kelpaavat nykyään jo pelkät tunne-elämän heilahtelut jotka haittaavat jollakin tapaa ihmisen suorituskykyä ja tehokkuutta. Ja koska ihmisen inhimilliseen elämään yleisesti kuuluu niitä, niin olemme kaikki sairaita. Ja myös uskonnollisia ja mystisiä kokemuksia pidetään yhä laajemmin patologisina ja lääkintää vaativina tiloina. Nekään eivät sovi tieteellisen käsitykseen asioista eivätkä palvele tehokkuusajattelua.

Moniin ideologioihinkin ja arvoihin voidaan suhtautua sairauden oireina mikäli ne eivät palvele tehokkuusyhteiskuntaa tai noudata lakeja. Anarkismin, kansallisaatteen, libertarismin tai uskonnollisten oppien mukaan eläminen voidaan nähdä hyvinkin merkkinä jostain mielenterveyden häiriöstä. Ns. normaali ja terve ihminen ei sellaisiin mene mukaan, vaan kannattaa turvallisesti kapitalismia ja parlamentaarista demokratiaa. Tämän lisäksi hulluiksi leimataan usein myös ”salaliittoteoreetikot”. He ovat paranoideja tai jopa skitsofreenisia. Mutta salaliittoteoreetikoksi päätyminen ei edellytä muuta kuin sen että kritisoi valtaapitävien meille antamia narratiiveja ja selityksiä maailman tapahtumista. Itse olen 100% salaliittoteoreetikko noiden määritelmien mukaan.

Nyky-yhteiskunta tuomitsee siis lähes kenet tahansa koska tahansa toimintakyvyttömäksi tai vialliseksi yksilöksi, pitkälti samoin mitä kehitysvammaisille on tehty. Yksilöä, joka ei ole työkykyinen tai tehokas, voidaan pitää ”vammaisena”, jolloin hänen ääntään ei tarvitse kuunnella ja hänet voidaan sivuuttaa päätöksenteossa vetoamalla hänen ”sairauteensa”. Näin nykyään kohdellaan esimerkiksi ”mielenterveysongelmaisia”, työttömiä ja niitä joita ei yksinkertaisesti kiinnosta olla mukana alati nopeammin pyörivää oravanpyörää.

Tämän takia me kaikki olemme osa Pertti Kurikan Nimipäiviä. Me kaikki olemme, ainakin ajoittain, yksilöitä jotka eivät sovi modernin yhteiskunnan ja tieteisajattelun mukaiseen terveen ihmisen lokeroon. Mutta sen sijaan että yrittäisimme peittää nuo puolet, tulisi meidän olla ylpeä niistä! Sopeutumattomuus nyky-yhteiskuntaa ja sen kovaa ideologiaa kohtaan on hyveellistä ja osoittaa sen että jotain kunnioitusta ja sympatiaa ihmisarvoa kohtaan vielä löytyy. Ihmisellä on vielä arvoa kaikkien puoliensa kokonaisuutena.